Osallistuin viime viikolla 16.11. Culminatum Innovationsin järjestämään Design Led Innovation - seminaariin, jossa käsiteltiin designin merkitystä ja uusia suuntauksia. Puhujina tilaisuuteen oli kutsuttu Dr. Nick Leon (Imperial College London and Royal College of Art), Rama Gheerawo (Helen Hamlyn Centre) ja Onny Eikhaug (Norwegian Design Council).
Pääteemana seminaarissa olivat systemic design ja inclusive design. Termeille on hankala löytää kunnollisia englanninkielisiä määritelmiä saati sitten suomeksi. Alkuun kuitenkin lyhyet kuvaukset niin kuin itse tällä erää nuo termit ymmärrän. Molemmat tietyllä tapaa lähestyvät samaa asiaa, mutta eri näkökulmista. Molempia yhdistää monialaisuus ja korostunut käyttäjäkeskeisyys.
Systemic design eli systeeminen suunnittelu tarkoittaa suunnittelulähestymistä, jossa jonkin ilmeiseltä vaikuttavan ongelman sijaan pyritään ymmärtämään koko tapahtumaketju ja siihen vaikuttuvat osatekijät ja osallistujat. Laaja-alainen, holistinen lähestyminen voi siten paljastaa ongelman syvemmät syyt sekä taustatekijät ja ongelma ratkaistaan muuttamalla prosessia ja sisältä käsin ulkoisen "päälle liimatun" ratkaisun sijaan. Prosessi ohjaa myös siihen liittyvien mahdollisten fyysisten välineiden toteutusta.
Inclusive design, sisällyttävä suunnittelu, on puolestaan suunnittelufilosofia, jossa pyritään suunnittelemaan tuotteita ja palveluita siten, että mahdollisimman suuri ryhmä eri ihmisiä hyötyisi niistä spesifin kohderyhmän sijaan. Ideologia on alunperin lähtöisin tavoitteesta saada vanhukset ja vammaiset paremmin integroitua yhteiskuntaan ja mahdollistaa heidän aktiivisempi osallistuminen, mutta samaa ajatusta voidaan hyödyntää yleisemmällä tasolla eli miten yhdistää ihmisiä yli erilaisten rajojen.
Mikä minua henkilökohtaisesti seminaarin esityksissä eniten inspiroi oli esiteltyjen projektien humaanius, aito pyrkimys parantaa ihmisten elämää niin pienessä kuin suuressa. Ja nyt kaikille kyynikoille sitten tiedoksi, ettei kyse ollut pelkästä hyväntekeväisyydestä vaan skaala tosiaan vaihteli pienistä vanhainkotiprojekteista kansallisiin terveydenhoitouudistuksiin ja suuryritysten kehityshankkeisiin. Varsin terveenä poikkeuksena yleiseen muotoilu- ja suunnittelukeskusteluun, jossa monesti keskitytään lähinnä tuotteiden ulkonäköön tai mediaseksikkyyteen, niin nyt painotus oli vahvasti siinä miten tuote tai palvelu vaikuttaa käyttäjän elämään, mitä se antaa tai mahdollistaa?
Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta formaatti nyt hiukan rajoittaa. Hauskana loppukaneettina kuitenkin muotoilua jonkin verran opiskelleille, että niinkin epäseksikäs nimi kuin Viktor Papanek mainittiin luennon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti