Arjen muotoilusta

Tässä jo jokin aika sitten käyntiin vierähtäneen World Design Capital Helsinki 2012 - vuoden johdosta olen mielenkiinnolla ja vähän sivuraiteelta seurannut miten muotoilun asia nyt teemavuotena tulee esille.

Punainen lanka WDC:ssä on ollut ns. arjen muotoilu eli tavoitteena on ollut valottaa miten muotoilu näkyy ja tuntuu jokaisen arjessa ja toisaalta laventaa muotoilua yhteiskunnallisempaan kontekstiin ja spekuloida miten muotoilun menetelmin voitaisiin parantaa esim. yhteiskunnallisia rakenteita tai instituutioita (esim. terveydenhuoltoa palvelumuotoilun menetelmin).
Ajatus on hieno ja kannatettava, siis pyrkimys purkaa suomessa ehkä vähän pölyttynyttä käsitystä siitä että, design on lähinnä Iittalan kuppeja, Marimekon Unikkoa ja Alvar Aaltoa tai yleensäkin jotain mitä pitäisi nostaa jalustalle. Mietin kuitenkin sellaista asiaa, että kun lähtökohtaisesti maallikoilla on yleensä, kaikella kunnioituksella, hatarahko käsitys muotoilijan työstä edes niiden vakiintuneempien alueiden osalta (esim. teolliset muotoilijat, sisustusarkkitehdit, graafikot yms.), niin kuinka hyvin viesti välittyy jos ajatus designista viedään vielä tavallaan abstraktimmalle tasolle eli aineettomien asioiden, kuten palveluiden suunnitteluun eli vaikkapa palvelumuotoiluun tai käyttäjäkokemussuunnitteluun?

Toinen hauska ilmiö on taas se, WDC:n yhteydessä design leimaa lätkitään nyt markkinointihengessä aika huolettomasti yhteen jos toiseen asiaan. Tässä ovat kunnostautuneet erityisesti sponsorit, joista mielestäni HOK-Elannon logiikkaa voi vain arvuutella, kun WDC vuoden kunniaksi kaivetaan naftaliinista kaurakakku eli reikäleipä, jota taannoin leivottiin vuosina 1960-1984. Leipä siis kehiteltiin aikana, jolloin koko muotoilun käsite oli edes hatarasti olemassa ja varsinaisen fyysisen muotoilunsa leipä ottaa vielä varhaisemmalta ajalta, jolloin leivät säilytettiin tuvan katossa leipävartaissa. Samalla linjalla on S-Etukortin muuntaminen yhtäkkiä yllättäen palvelumuotoiluksi. Palvelumuotoilun keskeisiä tekijöitä on käyttäjälähtöisyys ja jos nyt ollaan älyllisesti rehellisiä, niin S-Etukortin kehittämisen motiivit ja tavoitteet eivät todellakaan kumpua käyttäjälähtöisyydestä.

Toinen hauskuus oli Hesarin verkkouutinen, jossa ainakin kirjailijoista ja tutkijoista koostuva raati valitsi kuivauskaapin suomalaisen muotoilun huipentumaksi. Fiskars sentään ylsi saksineen kakkoseksi. En valitettavasti tähän hätään saanut käsiini tuota Hesarin Teema-lehden numeroa, mutta haluaisin uskoa, että suomalaisesta muotoilusta löytyy jotain enemmän kuin kuivauskaappi kaikessa funktionalisuudessaan ja lupaan palata asiaan, jos numerosta löytyy jotain ekstraa aiheeseen.

Ja toistaiseksi hulluinta mitä  on tullut vastaan WDC:n puitteissa on Helsingin Sosiaaliviraston My e-Design-projekti, jota ei juuri voi sanoin kuvailla. Kannattaa tutustua vaikkapa näiden linkkien kautta:

-My e-Design video
- hankkeen projektikoordinaattorin Junno Kaarnan haastattelu

Suurin pelkoni tässä hypessä on se, että jos aiemmin design käsitettiin väärin lähinnä taidekäsityöksi, niin nyt sitten mennään taas toiseen äärilaitaan ja yhtäkkiä kaikki onkin designia, mikä yhtälailla vesittää koko käsitteen. Design-käsitteen määrittely yksiselitteisesti on melko lailla mahdotonta, mutta selvää on, että kaikki suunnittelu ja kehittäminen ei ole designia, vaikka elettäisiinkin WDC-vuotta.

Päivitys 27.3.2012: Viittasin alkuperäisessä julkaisussa virheellisesti, että Cityn My e-Design jutussa olisi haastateltu Tomi Tommolaa, hankkeen suunnittelijaa. Haastateltavan nimi/titteli korjattu.

Muutoksia toiminnassa

Säästääkseni resurssejani ja voidakseni paremmin keskittyä toimintani kehittämiseen siirryn 18.2.2012 lähtien käyttämään Eezy.fi  osuuskunnan palveluita.

Asiakkaan näkökulmasta oleellista muutosta ei tapahdu muilta osin kuin että laskutus tapahtuu Eezyn kautta. Laskut ovat alv-kelpoisia. Tarjoukset, sopimukset yms. hoituvat edelleen suoraan kauttani.

Jos asiasta on kysyttävää soita tai lähetä sähköpostia.

Timo Ryttäri / 041 465 9703 / info (at) objkt.fi

Palvelumuotoilun välineitä

Yhden workshopin yhteydessä kehittelin välinettä jolla arvottaa sidosryhmien merkitystä ja suhdetta (stakeholders) arvolupaukseen. Ohessa pienen jatkokehittelyn tulos. Työkalu on vapaasti käytettävissä Creative Commonsin periaatteiden mukaisesti. Kartan siirto ns. automaattiseksi graafiksi on työn alla.

Kommentit, kehitysehdotukset yms. tervetulleita. 

 ------------------------------------

During a workshop I devised a tool to rank and evaluate stakeholders relationship to chosen value proposition aspect.Working on to make this automated application to make crossreferencing more convenient.

Comments and ideas for improvement are very welcome.

Importance map v1

View more presentations from Timo Ryttäri

Ytimekäs esitys palvelumuotoilusta

Peter Barkman puhuu Sitran Imuilmiö-tapahtumassa palvelumuotoilusta. Vähän tuohon tulee tahatonta ironiaa VR:n käyttämisestä case-esimerkkinä.

Palvelumuotoilu workshop - mietteitä

Lunastin viime viikolla Ystäväyrittäjyys-sivustolla tarjoamani arpajaisvoiton eli päivän kestävän palvelumuotoilu-workshopin. Kokemus oli erittäin innostava ja suoraan sanoen en pahastuisi, jos vaikka pääsisin joskus tekemään tuon tyyppistä työtä kokopäiväisesti.

Voittajaksi oli osunut siis keskisuomalainen pienyrittäjä Tarja Huttunen Tarjan Taivutus yrityksestä päätoimialana on erilaiset hyvinvointipalvelut.Yritys toimii myös osana kehitteillä olevaa Hyvinvointikeskus Vernaa.

Sähköpostivaihdon ja muutamien puhelinkeskustelujen pohjalta workshopin teemaksi valikoitui Vernan toiminnan ja erityisesti tuotteiden kehittely. Sovittiin myös, että workshoppiin osallistuisi Vernan muita tulevia ydinjäseniä ja työtilat tarjoavalta markkinointi- ja mainostoimisto Aava & Bangiltä edustajia aikataulujensa sallimissa puitteissa.

Workshopin esivalmisteluihin kului jonkin verran aikaa kun asiakkaan toimiala ei ollut entuudestaan tuttua. Vaikka sinällään asiakas itse edustaa workshopissa alansa asiantuntemusta ja oma roolini on ennemminkin osattava kysyä niitä oikeita, tyhmiä ja hankalia kysymyksiä, niin katsoin tarpeelliseksi perehtyä alalla toimiviin yrityksiin, palveluihin ja erityisesti asiakkaan alueella toimiviin kilpailijoihin kokonaiskuvan saamiseksi. Tämän lisäksi spekuloin laajasti erilaisia ko. liiketoimintaan liittyviä osa-alueita ja kirjasin muistiin ideoita ja kysymyksiä. Tässä oivaksi työkaluksi on osoittautunut ns. mindmap-ohjelmistot, joista itse käytän MindManageria.


Varsinaisen workshop-ohjelman rakensin Business Model Generation - työkalun ympärille. Päiväohjelman ideana oli Business Model Canvasia - hyödyntäen kartoittaa Verna-jäsenien nykytilanne, hahmottaa mitä se voisi olla Vernassa, sitten perinteistä aivoriihi-menetelmää hyödyntäen "laventaa" ja ideoida lisää aineistoa erityisesti kohderyhmien ja tuotteiden osalta. Tämän jälkeen valittaisiin muutama hyvältä vaikuttava idea, josta edettäisiin nopeasti konkretian tasolle ns. rough prototyping - menetelmää hyödyntäen. Jos aikaa jäisi, niin "pikaprotoa" työstettäisiin vielä soveltamalla toimijaverkoston kartoitusta, jonka kautta nähtäisiin tuotteeseen liittyvät eri osapuolet/vaikuttajat ja heidän väliset suhteensa. Kantava ajatus oli, että päivän päätteeksi asiakkailla olisi eväät hyödyntää päivän aikana käytettyjä työkaluja jatkokehitykseen myöhemmin itsenäisestikin.

Varsinainen workshop-päivä sujuikin jopa yllättävän hyvin käsikirjoituksen mukaan, osin nopeammin kuin olin ajatellut ja toisaalta osin hitaammin. Aamusta etenimme epämuodollisten esittelyjen kautta kahvitellessa lyhyeen esitykseen, jossa hiukan taustoitin niin palvelusuunnitteluajattelua kuin Business Model Generationin ja Business Model Canvasin ideaa. Lisäksi teimme nopean ns. harjoitustehtävän canvasia hyödyntäen, jotta sen idea avautuisi konkreettisemmin. Varsinaiseen sisältöön päästiin kun siirryimme laatimaan osallistujien omien yritysten nykytilanteen hahmottamiseen josta sitten edelleen visioon osana Vernaa. Nämä tulokset koottiin sitten ennen puolta päivää isolle paperille yhteen ja näin voitiin tarkastella yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia ja kokonaisuutena katsoa millaisin eväin ollaan liikkeellä. Lisäksi pohdittiin toiminnan tavaoitteita ja taustalla olevaa ideologiaa.

Lounaan jälkeen Business Model Canvasin pohjalta lähdettiin ideoimaan mahdollisia ja mahdottomiakin asiakasryhmiä aivoriihen avulla. Kerätyistä asiakasryhmistä listattiin osallistujien mielestä houkuttelevimmat ja mielekkäimmät ryhmät, joiden pohjalta edettiin tuoteideointiin samoin menetelmin. Lopputuloksena saatiin muutama toimivan tuntuinen ajatus.

Näistä kaksi valittiin jatkokehitykseen ja rough prototyping-menetelmän avulla lähdettiin hakemaan ns. lihaa luiden ympärille. Toteutunut tekniikka oli itseasiassa lopulta sovellettu yhdistelmä rough prototypingiä ja asiakaspolku kuvausta, jossa oli ikäänkuin aikajana mallia ennen-palvelu-jälkeen ja jossa mietimme mitä tarvitsee tapahtua jotta palvelu ostetaan, mitä tapahtuu palvelun aikana ja mitä sen jälkeen. Eri vaiheiden havainnollistaminen mahdollisti keskustelun esimerkiksi ostopäätökseen mahdollisesti vaikuttavavista tekijöistä ja osapuolista, potentiaalisista markkinointikanavista, tarvittavista resursseista yms.

Päivän aikana saimme tehtyä kahdesta eri tuotemahdollisuudesta oheisen kaltaiset alustavat "pikaprotot". Aika ja energia ei takataskussa olleeseen toimijaverkoston kartoitukseen enää riittänyt, mutta kaikenkaikkiaan tuntumaksi jäi ettei turhaa tyhjäkäyntiä juuri ollut ja pysyttiin varsin hyvin asiassa, vaikka kuuma päivä vähän verottikin voimia.

Asiakaspalautteen perusteella yksi keskeisempiä haasteita tämän tyyppisen kehityspäivän vetämisessä on terminologia, joka ei ole vielä vakiintunutta ja monet ilmaisut/termit kaipaavat kunnollisia suomennoksia. Myös osallistujalle vieras mindset (palvelumuotoiluajattelu) voi aiheuttaa "ähkyä" eli yhden päivän aikana tulee liikaa omaksuttavaa ja tätä ei ainakaan vieraskieliset käsitteet auta.

Kiitokset vielä osallistujille hyvästä hengestä, eväistä, työtiloista ja KAHVISTA, jota kuka tahansa 05:00 aamusta herännyt konsultti osaa erityisesti arvostaa.

Työympäristön mittarit ja niiden hyödyntäminen

Teksti jatkaa designin ja mittaamisen dilemmaan liittyvää artikkelisarjaa. 

Kts. myös Miksi mitata designia.

Oma kiinnostukseni suunnittelun mittaamisen osalta keskittyy ennen kaikkea kattavamman ja jossain määrin objektiivisemman tilannekuvan luomisesta suunnittelun lähtökohdaksi kuin mitä on saavutettavissa pelkästä tilaajan määrittelemästä toimeksiannosta tai heidän kuvailemasta ongelmasta.  

Tämä kaikella kunnioituksella tilaajia kohtaan ja toimeksiantojen laatijoille, mutta jo suhteellisen pienissä organisaatioissa voivat johdon ja suorittavan portaan näkemykset työn tekemisestä poiketa toisistaan, erityisesti jos alaan liittyy kapeaa erityisosaamista, jonka ydin voi olla maallikolle vaikeasti tavoitettavissa. Määrittelyyn liittyy myös vahva inhimillinen elementti eli ihminen yksilönä tapaa nähdä asioita oman kiinnostusalueidensa kautta ja tämä koskee myös siis suunnittelijoita. Siksi koen, että on tärkeää kartoittaa laaja-alaisesti taustat, kysyä niiltä ihmisiltä joita muutos koskettaa ja hakea myös objektiivisesti mitattavia suureita jotka sopivat kyseiseen tehtävänantoon. Kartoitus myös avaa suunnittelijalle seikkaperäisemmin tilaajan toimialaa ja työntekijöiden ajattelutapaa, joka voi olla ennestään vieras. Toimeksiantoa luotaessa voi olla tarpeen määritellä myös ylemmän tason tavoite eli mihin esimerkiksi toimiston uudistuksella pyritään. Toimeksianto ei siis olekaan suunnitella uusi toimisto vaan esimerkiksi parantaa työviihtyisyyttä, vähentää sairauspoissaoloja ja sen kautta tehostaa työn tuottavuutta.

Toisaalta kyse on lähtötason kartoittamisesta. Jos haemme designille todennettavuutta on tiedettävä mistä aloitimme. Keskeistä tässä kohtaa on ymmärtää, että on olemassa laaja kirjo erilaisia asioita joita voidaan mitata ja että toisten asioiden mittaaminen on huomattavasti helpompaa kuin toisten. Lisäksi mitattavissa asioissa on niitä, joita voidaan verrata yleisesti vaikka toisiin vastaavan alan yrityksiin ja toisaalta taas niitä, jotka ovat työympäristö ja  –yhteisö sidonnaisia.  

Olen jakanut mittarit itselleni alustavasti muutamiin pääryhmiin tiedon luonteen tai tarkasteltavan toiminnan perusteella. Mittareiden merkityksen hahmottamisen ja kontekstin luomiseksi käytän esimerkkinä toimistoympäristöä, mutta luonnollisesti osa esimerkeistä soveltuu myös muun tyyppisten ympäristöjen kartoittamiseen.

Teknis-taloudelliset mittarit

Tähän ryhmään kuuluvat helpoiten selvitettävät tiedot, jotka ovat jo lähtökohtaisesti numeerisia ja tilastollisia luonteeltaan. Näitä ovat esimerkiksi työtilan ominaisuudet kuten pinta-ala, tilavuus, käyttö – ja ylläpito kustannukset. Samaan ryhmään voidaan liittää ergonomiaan vaikuttavia tekijöitä kuten valaistuksen taso, akustiikka ja ilmanvaihdon ominaisuudet. Yrityksen talouden osalta kyseessä ovat mm. tulos ja liikevaihto, henkilöstökulut, ATK-kustannukset ja muut yritystoiminnan kulut, kuten esim. muutosprosessin aiheuttamat kustannukset (suorat/välilliset). Henkilöstöjohtamisen näkökulmasta voidaan nostaa esimerkiksi sairaus- ja muut poissaolot sekä henkilöstön vaihtuvuus, jotka voidaan muuttaa helposti numeroiksi ja tilastoiksi.

Näitä tietoja voidaan suhteuttaa keskenään tai esimerkiksi henkilöstön määrään, jolloin saadaan vertailuarvoja esim. per neliömetri sekä per työntekijä ja yrityksen koosta riippuen verrata vaikka toimipisteitä keskenään tai yleisesti saatavilla olevaan tilastotietoon.

Työympäristön tehokkuuden mittarit

Ryhmään sisältyy erilaiset tilan käyttämiseen ja hyödyntämiseen liittyvät yksinkertaiset teknis-taloudellisista tiedoista johdetut tiedot kuten työpistettä per neliö,  työtilojen pinta-alan suhde muihin tiloihin, henkilökohtaisten työtilojen pinta-alasuhde yhteisiin tiloihin, kustannukset per työpiste,  työpisteiden sekä neuvottelutilojen käyttöaste. Jalostuneemmalla tasolla voidaan kartoittaa työntekijöiden tyytyväisyyttä tiloihin, tilojen käyttötapoja, tiloissa tapahtuvaa vuorovaikutusta, muutosjoustavuutta ja arvioida miten tilat tukevat työprosesseja. Strategisella ja viestinnällisellä tasolla voidaan arvioida miten työtilat esimerkiksi viestivät yrityksen brandia ja arvoja niin työntekijöille kuin asiakkaille.

Työprosessin mittarit

Samoin kuin tiloja voidaan myös itse työskentelyprosessia mitata ja käyttää tietoja prosessin jalostamiseen ja suunnitteluun. Mittareita voivat olla karkealla tasolla prosessiin osallistuvien henkilöiden määrä (stakeholders), pakollisten päätösten lukumäärä(milestones), prosessin kesto määritellystä aloituspisteestä lopetukseen eli läpimenoaika, prosessiin liittyvien dokumenttien määrä ja prosessiin liittyvien tietojen määrä. Laadullisella tasolla voidaan tutkia miten prosessi toteutuu eli millä tavoin päätöksentekoon tarvittava informaatio syntyy, missä ympäristössä , millä tavoin tieto liikkuu jne. Tätä kautta työprosessi sitoutuu oleellisella tavalla työympäristön kehittämiseen.

Työhyvinvoinnin mittarit

Tässä yhteydessä on todettava, että tämä on toistaiseksi itselleni hiukan vieras alue. Työhyvinvointi tulee kuitenkin  tulevaisuudessa korostumaan työurien pidentämisen tavoittelussa ja osaavista työntekijöistä käytävän kilpailun vuoksi ja keskeisiä tekijöitä siinä ovat työn mielekkyyden tunne (työprosessit) ja työn tekemistä tukeva viihtyisä työympäristö.

Ilmeisin mittari tämän osalta on sairauspoissaolot, joiden osalta on keskeistä tunnistaa poissaoloja mahdollisesti yhdistävät tekijät. Poissaolojen syyt indikoivat työyhteisön tai työympäristön ongelmia tehokkaasti , esimerkiksi flunssakauden ulkopuoliset hengitystiesairaudet voivat olla merkki puutteellisesta tai liiallisesta ilmastoinnista/jäähdytyksestä tai mahdollisista kiinteistön  homeongelmista siinä missä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet puutteellisesta ergonomiasta. Vastaavasti mielenterveysongelmat voivat olla liittyä työnjohdollisiin asioihin, puutteelliseen tai huonoon työprosessiin tai henkilöstön keskinäisiin ongelmiin. Toinen keskeinen mittari on henkilöstön vaihtuvuus, joka osaltaan kertoo niin työympäristön kuin työhyvinvoinnin onnistumisen tasosta. 

Kuten yllä nähdään on mahdollisten mitattavien asioiden määrä suuri. Oleellista onkin tunnistaa jossain määrin etukäteen mitä kannattaa ja on mielekästä tutkia. Esiselvitysten perusteella voidaan sitten arvioida tarkemmin mitkä alueet mahdollisesti tarvitsevat seikkaperäisempää tutkimusta. Lisäksi korostaisin, että vaikka monia asioita voidaankin mitata, niin on hyvä ymmärtää, että mittaustulosten tulkinnassa tulee olla tarkkana koska suoraa kausaliteettia on monesti vaikea osoittaa johtuen eri osa-alueiden keskinäisistä riippuvuuksista. Laaja-alainen, holistinen ja osallistava selvitys kuitenkin antaa paremman pohjan päätöksenteolle verrattuna yksittäisen ihmisen tai pienen työryhmän näkemykseen, selvitystä voidaan käyttää perusteluna investointipäätöksille ja tehtyjen muutosten vaikutuksia voidaan vertailla myöhemmin. Mittaamisen ei myöskään tule olla itseisarvo vaan nimenomaan apuväline tunnistamaan kehityskohteet ja vastaavasti myös ne asiat, jotka on jo hoidettu hyvin.

Seuraavassa osassa keskityn käsittelemään aihetta konkreettisemmin eli otan kantaa miten ja millainen tuo mittaamisprosessi voisi olla.

Global Service Jam 2011 -Instanthero

Ohessa viikonlopun GSJ11-tapahtuman hedelmiä. Ryhmämme kehitteli mobiilisovellusprotoa, jolla nopeaa ja pientä avuntarvetta tarvitsevat ihmiset ja henkilöt joilla halua ja taitoa auttaa voisivat kohdata helposti ja tehokkaasti. Palvelu hyödyntäisi paikkatietoa ja kiireellisyyden perusteella pyrkisi löytämään sopivat henkilöt mahdollisimman läheltä. Palvelun työnimeksi tuli Instanthero.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Here's this weekends GSJ11-happenings results. Instanthero is mobile app to help people with everyday problems to get help from volunteers with right skills. Service would make use of location (GPS) based information in alerting suitable persons to answer the call. Here's the end result.

Helsinki instanthero small

View more presentations from Timo Ryttäri

Thanks to my team members Manfred & Marcela! It was pleasure to work with you.