maanantai 26. maaliskuuta 2012

Arjen muotoilusta

Tässä jo jokin aika sitten käyntiin vierähtäneen World Design Capital Helsinki 2012 - vuoden johdosta olen mielenkiinnolla ja vähän sivuraiteelta seurannut miten muotoilun asia nyt teemavuotena tulee esille.

Punainen lanka WDC:ssä on ollut ns. arjen muotoilu eli tavoitteena on ollut valottaa miten muotoilu näkyy ja tuntuu jokaisen arjessa ja toisaalta laventaa muotoilua yhteiskunnallisempaan kontekstiin ja spekuloida miten muotoilun menetelmin voitaisiin parantaa esim. yhteiskunnallisia rakenteita tai instituutioita (esim. terveydenhuoltoa palvelumuotoilun menetelmin).
Ajatus on hieno ja kannatettava, siis pyrkimys purkaa suomessa ehkä vähän pölyttynyttä käsitystä siitä että, design on lähinnä Iittalan kuppeja, Marimekon Unikkoa ja Alvar Aaltoa tai yleensäkin jotain mitä pitäisi nostaa jalustalle. Mietin kuitenkin sellaista asiaa, että kun lähtökohtaisesti maallikoilla on yleensä, kaikella kunnioituksella, hatarahko käsitys muotoilijan työstä edes niiden vakiintuneempien alueiden osalta (esim. teolliset muotoilijat, sisustusarkkitehdit, graafikot yms.), niin kuinka hyvin viesti välittyy jos ajatus designista viedään vielä tavallaan abstraktimmalle tasolle eli aineettomien asioiden, kuten palveluiden suunnitteluun eli vaikkapa palvelumuotoiluun tai käyttäjäkokemussuunnitteluun?

Toinen hauska ilmiö on taas se, WDC:n yhteydessä design leimaa lätkitään nyt markkinointihengessä aika huolettomasti yhteen jos toiseen asiaan. Tässä ovat kunnostautuneet erityisesti sponsorit, joista mielestäni HOK-Elannon logiikkaa voi vain arvuutella, kun WDC vuoden kunniaksi kaivetaan naftaliinista kaurakakku eli reikäleipä, jota taannoin leivottiin vuosina 1960-1984. Leipä siis kehiteltiin aikana, jolloin koko muotoilun käsite oli edes hatarasti olemassa ja varsinaisen fyysisen muotoilunsa leipä ottaa vielä varhaisemmalta ajalta, jolloin leivät säilytettiin tuvan katossa leipävartaissa. Samalla linjalla on S-Etukortin muuntaminen yhtäkkiä yllättäen palvelumuotoiluksi. Palvelumuotoilun keskeisiä tekijöitä on käyttäjälähtöisyys ja jos nyt ollaan älyllisesti rehellisiä, niin S-Etukortin kehittämisen motiivit ja tavoitteet eivät todellakaan kumpua käyttäjälähtöisyydestä.

Toinen hauskuus oli Hesarin verkkouutinen, jossa ainakin kirjailijoista ja tutkijoista koostuva raati valitsi kuivauskaapin suomalaisen muotoilun huipentumaksi. Fiskars sentään ylsi saksineen kakkoseksi. En valitettavasti tähän hätään saanut käsiini tuota Hesarin Teema-lehden numeroa, mutta haluaisin uskoa, että suomalaisesta muotoilusta löytyy jotain enemmän kuin kuivauskaappi kaikessa funktionalisuudessaan ja lupaan palata asiaan, jos numerosta löytyy jotain ekstraa aiheeseen.

Ja toistaiseksi hulluinta mitä  on tullut vastaan WDC:n puitteissa on Helsingin Sosiaaliviraston My e-Design-projekti, jota ei juuri voi sanoin kuvailla. Kannattaa tutustua vaikkapa näiden linkkien kautta:

-My e-Design video
- hankkeen projektikoordinaattorin Junno Kaarnan haastattelu

Suurin pelkoni tässä hypessä on se, että jos aiemmin design käsitettiin väärin lähinnä taidekäsityöksi, niin nyt sitten mennään taas toiseen äärilaitaan ja yhtäkkiä kaikki onkin designia, mikä yhtälailla vesittää koko käsitteen. Design-käsitteen määrittely yksiselitteisesti on melko lailla mahdotonta, mutta selvää on, että kaikki suunnittelu ja kehittäminen ei ole designia, vaikka elettäisiinkin WDC-vuotta.

Päivitys 27.3.2012: Viittasin alkuperäisessä julkaisussa virheellisesti, että Cityn My e-Design jutussa olisi haastateltu Tomi Tommolaa, hankkeen suunnittelijaa. Haastateltavan nimi/titteli korjattu.

1 kommentti:

  1. Huomionarvoisia linkkejä liittyen My e-Design-projektiin. Surrealismi ei ainakaan hälvene.

    http://wau.tutanet.com/

    VastaaPoista