Palvelumuotoilun välineitä

Yhden workshopin yhteydessä kehittelin välinettä jolla arvottaa sidosryhmien merkitystä ja suhdetta (stakeholders) arvolupaukseen. Ohessa pienen jatkokehittelyn tulos. Työkalu on vapaasti käytettävissä Creative Commonsin periaatteiden mukaisesti. Kartan siirto ns. automaattiseksi graafiksi on työn alla.

Kommentit, kehitysehdotukset yms. tervetulleita. 

 ------------------------------------

During a workshop I devised a tool to rank and evaluate stakeholders relationship to chosen value proposition aspect.Working on to make this automated application to make crossreferencing more convenient.

Comments and ideas for improvement are very welcome.

Importance map v1

View more presentations from Timo Ryttäri

Ytimekäs esitys palvelumuotoilusta

Peter Barkman puhuu Sitran Imuilmiö-tapahtumassa palvelumuotoilusta. Vähän tuohon tulee tahatonta ironiaa VR:n käyttämisestä case-esimerkkinä.

Palvelumuotoilu workshop - mietteitä

Lunastin viime viikolla Ystäväyrittäjyys-sivustolla tarjoamani arpajaisvoiton eli päivän kestävän palvelumuotoilu-workshopin. Kokemus oli erittäin innostava ja suoraan sanoen en pahastuisi, jos vaikka pääsisin joskus tekemään tuon tyyppistä työtä kokopäiväisesti.

Voittajaksi oli osunut siis keskisuomalainen pienyrittäjä Tarja Huttunen Tarjan Taivutus yrityksestä päätoimialana on erilaiset hyvinvointipalvelut.Yritys toimii myös osana kehitteillä olevaa Hyvinvointikeskus Vernaa.

Sähköpostivaihdon ja muutamien puhelinkeskustelujen pohjalta workshopin teemaksi valikoitui Vernan toiminnan ja erityisesti tuotteiden kehittely. Sovittiin myös, että workshoppiin osallistuisi Vernan muita tulevia ydinjäseniä ja työtilat tarjoavalta markkinointi- ja mainostoimisto Aava & Bangiltä edustajia aikataulujensa sallimissa puitteissa.

Workshopin esivalmisteluihin kului jonkin verran aikaa kun asiakkaan toimiala ei ollut entuudestaan tuttua. Vaikka sinällään asiakas itse edustaa workshopissa alansa asiantuntemusta ja oma roolini on ennemminkin osattava kysyä niitä oikeita, tyhmiä ja hankalia kysymyksiä, niin katsoin tarpeelliseksi perehtyä alalla toimiviin yrityksiin, palveluihin ja erityisesti asiakkaan alueella toimiviin kilpailijoihin kokonaiskuvan saamiseksi. Tämän lisäksi spekuloin laajasti erilaisia ko. liiketoimintaan liittyviä osa-alueita ja kirjasin muistiin ideoita ja kysymyksiä. Tässä oivaksi työkaluksi on osoittautunut ns. mindmap-ohjelmistot, joista itse käytän MindManageria.


Varsinaisen workshop-ohjelman rakensin Business Model Generation - työkalun ympärille. Päiväohjelman ideana oli Business Model Canvasia - hyödyntäen kartoittaa Verna-jäsenien nykytilanne, hahmottaa mitä se voisi olla Vernassa, sitten perinteistä aivoriihi-menetelmää hyödyntäen "laventaa" ja ideoida lisää aineistoa erityisesti kohderyhmien ja tuotteiden osalta. Tämän jälkeen valittaisiin muutama hyvältä vaikuttava idea, josta edettäisiin nopeasti konkretian tasolle ns. rough prototyping - menetelmää hyödyntäen. Jos aikaa jäisi, niin "pikaprotoa" työstettäisiin vielä soveltamalla toimijaverkoston kartoitusta, jonka kautta nähtäisiin tuotteeseen liittyvät eri osapuolet/vaikuttajat ja heidän väliset suhteensa. Kantava ajatus oli, että päivän päätteeksi asiakkailla olisi eväät hyödyntää päivän aikana käytettyjä työkaluja jatkokehitykseen myöhemmin itsenäisestikin.

Varsinainen workshop-päivä sujuikin jopa yllättävän hyvin käsikirjoituksen mukaan, osin nopeammin kuin olin ajatellut ja toisaalta osin hitaammin. Aamusta etenimme epämuodollisten esittelyjen kautta kahvitellessa lyhyeen esitykseen, jossa hiukan taustoitin niin palvelusuunnitteluajattelua kuin Business Model Generationin ja Business Model Canvasin ideaa. Lisäksi teimme nopean ns. harjoitustehtävän canvasia hyödyntäen, jotta sen idea avautuisi konkreettisemmin. Varsinaiseen sisältöön päästiin kun siirryimme laatimaan osallistujien omien yritysten nykytilanteen hahmottamiseen josta sitten edelleen visioon osana Vernaa. Nämä tulokset koottiin sitten ennen puolta päivää isolle paperille yhteen ja näin voitiin tarkastella yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia ja kokonaisuutena katsoa millaisin eväin ollaan liikkeellä. Lisäksi pohdittiin toiminnan tavaoitteita ja taustalla olevaa ideologiaa.

Lounaan jälkeen Business Model Canvasin pohjalta lähdettiin ideoimaan mahdollisia ja mahdottomiakin asiakasryhmiä aivoriihen avulla. Kerätyistä asiakasryhmistä listattiin osallistujien mielestä houkuttelevimmat ja mielekkäimmät ryhmät, joiden pohjalta edettiin tuoteideointiin samoin menetelmin. Lopputuloksena saatiin muutama toimivan tuntuinen ajatus.

Näistä kaksi valittiin jatkokehitykseen ja rough prototyping-menetelmän avulla lähdettiin hakemaan ns. lihaa luiden ympärille. Toteutunut tekniikka oli itseasiassa lopulta sovellettu yhdistelmä rough prototypingiä ja asiakaspolku kuvausta, jossa oli ikäänkuin aikajana mallia ennen-palvelu-jälkeen ja jossa mietimme mitä tarvitsee tapahtua jotta palvelu ostetaan, mitä tapahtuu palvelun aikana ja mitä sen jälkeen. Eri vaiheiden havainnollistaminen mahdollisti keskustelun esimerkiksi ostopäätökseen mahdollisesti vaikuttavavista tekijöistä ja osapuolista, potentiaalisista markkinointikanavista, tarvittavista resursseista yms.

Päivän aikana saimme tehtyä kahdesta eri tuotemahdollisuudesta oheisen kaltaiset alustavat "pikaprotot". Aika ja energia ei takataskussa olleeseen toimijaverkoston kartoitukseen enää riittänyt, mutta kaikenkaikkiaan tuntumaksi jäi ettei turhaa tyhjäkäyntiä juuri ollut ja pysyttiin varsin hyvin asiassa, vaikka kuuma päivä vähän verottikin voimia.

Asiakaspalautteen perusteella yksi keskeisempiä haasteita tämän tyyppisen kehityspäivän vetämisessä on terminologia, joka ei ole vielä vakiintunutta ja monet ilmaisut/termit kaipaavat kunnollisia suomennoksia. Myös osallistujalle vieras mindset (palvelumuotoiluajattelu) voi aiheuttaa "ähkyä" eli yhden päivän aikana tulee liikaa omaksuttavaa ja tätä ei ainakaan vieraskieliset käsitteet auta.

Kiitokset vielä osallistujille hyvästä hengestä, eväistä, työtiloista ja KAHVISTA, jota kuka tahansa 05:00 aamusta herännyt konsultti osaa erityisesti arvostaa.

Työympäristön mittarit ja niiden hyödyntäminen

Teksti jatkaa designin ja mittaamisen dilemmaan liittyvää artikkelisarjaa. 

Kts. myös Miksi mitata designia.

Oma kiinnostukseni suunnittelun mittaamisen osalta keskittyy ennen kaikkea kattavamman ja jossain määrin objektiivisemman tilannekuvan luomisesta suunnittelun lähtökohdaksi kuin mitä on saavutettavissa pelkästä tilaajan määrittelemästä toimeksiannosta tai heidän kuvailemasta ongelmasta.  

Tämä kaikella kunnioituksella tilaajia kohtaan ja toimeksiantojen laatijoille, mutta jo suhteellisen pienissä organisaatioissa voivat johdon ja suorittavan portaan näkemykset työn tekemisestä poiketa toisistaan, erityisesti jos alaan liittyy kapeaa erityisosaamista, jonka ydin voi olla maallikolle vaikeasti tavoitettavissa. Määrittelyyn liittyy myös vahva inhimillinen elementti eli ihminen yksilönä tapaa nähdä asioita oman kiinnostusalueidensa kautta ja tämä koskee myös siis suunnittelijoita. Siksi koen, että on tärkeää kartoittaa laaja-alaisesti taustat, kysyä niiltä ihmisiltä joita muutos koskettaa ja hakea myös objektiivisesti mitattavia suureita jotka sopivat kyseiseen tehtävänantoon. Kartoitus myös avaa suunnittelijalle seikkaperäisemmin tilaajan toimialaa ja työntekijöiden ajattelutapaa, joka voi olla ennestään vieras. Toimeksiantoa luotaessa voi olla tarpeen määritellä myös ylemmän tason tavoite eli mihin esimerkiksi toimiston uudistuksella pyritään. Toimeksianto ei siis olekaan suunnitella uusi toimisto vaan esimerkiksi parantaa työviihtyisyyttä, vähentää sairauspoissaoloja ja sen kautta tehostaa työn tuottavuutta.

Toisaalta kyse on lähtötason kartoittamisesta. Jos haemme designille todennettavuutta on tiedettävä mistä aloitimme. Keskeistä tässä kohtaa on ymmärtää, että on olemassa laaja kirjo erilaisia asioita joita voidaan mitata ja että toisten asioiden mittaaminen on huomattavasti helpompaa kuin toisten. Lisäksi mitattavissa asioissa on niitä, joita voidaan verrata yleisesti vaikka toisiin vastaavan alan yrityksiin ja toisaalta taas niitä, jotka ovat työympäristö ja  –yhteisö sidonnaisia.  

Olen jakanut mittarit itselleni alustavasti muutamiin pääryhmiin tiedon luonteen tai tarkasteltavan toiminnan perusteella. Mittareiden merkityksen hahmottamisen ja kontekstin luomiseksi käytän esimerkkinä toimistoympäristöä, mutta luonnollisesti osa esimerkeistä soveltuu myös muun tyyppisten ympäristöjen kartoittamiseen.

Teknis-taloudelliset mittarit

Tähän ryhmään kuuluvat helpoiten selvitettävät tiedot, jotka ovat jo lähtökohtaisesti numeerisia ja tilastollisia luonteeltaan. Näitä ovat esimerkiksi työtilan ominaisuudet kuten pinta-ala, tilavuus, käyttö – ja ylläpito kustannukset. Samaan ryhmään voidaan liittää ergonomiaan vaikuttavia tekijöitä kuten valaistuksen taso, akustiikka ja ilmanvaihdon ominaisuudet. Yrityksen talouden osalta kyseessä ovat mm. tulos ja liikevaihto, henkilöstökulut, ATK-kustannukset ja muut yritystoiminnan kulut, kuten esim. muutosprosessin aiheuttamat kustannukset (suorat/välilliset). Henkilöstöjohtamisen näkökulmasta voidaan nostaa esimerkiksi sairaus- ja muut poissaolot sekä henkilöstön vaihtuvuus, jotka voidaan muuttaa helposti numeroiksi ja tilastoiksi.

Näitä tietoja voidaan suhteuttaa keskenään tai esimerkiksi henkilöstön määrään, jolloin saadaan vertailuarvoja esim. per neliömetri sekä per työntekijä ja yrityksen koosta riippuen verrata vaikka toimipisteitä keskenään tai yleisesti saatavilla olevaan tilastotietoon.

Työympäristön tehokkuuden mittarit

Ryhmään sisältyy erilaiset tilan käyttämiseen ja hyödyntämiseen liittyvät yksinkertaiset teknis-taloudellisista tiedoista johdetut tiedot kuten työpistettä per neliö,  työtilojen pinta-alan suhde muihin tiloihin, henkilökohtaisten työtilojen pinta-alasuhde yhteisiin tiloihin, kustannukset per työpiste,  työpisteiden sekä neuvottelutilojen käyttöaste. Jalostuneemmalla tasolla voidaan kartoittaa työntekijöiden tyytyväisyyttä tiloihin, tilojen käyttötapoja, tiloissa tapahtuvaa vuorovaikutusta, muutosjoustavuutta ja arvioida miten tilat tukevat työprosesseja. Strategisella ja viestinnällisellä tasolla voidaan arvioida miten työtilat esimerkiksi viestivät yrityksen brandia ja arvoja niin työntekijöille kuin asiakkaille.

Työprosessin mittarit

Samoin kuin tiloja voidaan myös itse työskentelyprosessia mitata ja käyttää tietoja prosessin jalostamiseen ja suunnitteluun. Mittareita voivat olla karkealla tasolla prosessiin osallistuvien henkilöiden määrä (stakeholders), pakollisten päätösten lukumäärä(milestones), prosessin kesto määritellystä aloituspisteestä lopetukseen eli läpimenoaika, prosessiin liittyvien dokumenttien määrä ja prosessiin liittyvien tietojen määrä. Laadullisella tasolla voidaan tutkia miten prosessi toteutuu eli millä tavoin päätöksentekoon tarvittava informaatio syntyy, missä ympäristössä , millä tavoin tieto liikkuu jne. Tätä kautta työprosessi sitoutuu oleellisella tavalla työympäristön kehittämiseen.

Työhyvinvoinnin mittarit

Tässä yhteydessä on todettava, että tämä on toistaiseksi itselleni hiukan vieras alue. Työhyvinvointi tulee kuitenkin  tulevaisuudessa korostumaan työurien pidentämisen tavoittelussa ja osaavista työntekijöistä käytävän kilpailun vuoksi ja keskeisiä tekijöitä siinä ovat työn mielekkyyden tunne (työprosessit) ja työn tekemistä tukeva viihtyisä työympäristö.

Ilmeisin mittari tämän osalta on sairauspoissaolot, joiden osalta on keskeistä tunnistaa poissaoloja mahdollisesti yhdistävät tekijät. Poissaolojen syyt indikoivat työyhteisön tai työympäristön ongelmia tehokkaasti , esimerkiksi flunssakauden ulkopuoliset hengitystiesairaudet voivat olla merkki puutteellisesta tai liiallisesta ilmastoinnista/jäähdytyksestä tai mahdollisista kiinteistön  homeongelmista siinä missä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet puutteellisesta ergonomiasta. Vastaavasti mielenterveysongelmat voivat olla liittyä työnjohdollisiin asioihin, puutteelliseen tai huonoon työprosessiin tai henkilöstön keskinäisiin ongelmiin. Toinen keskeinen mittari on henkilöstön vaihtuvuus, joka osaltaan kertoo niin työympäristön kuin työhyvinvoinnin onnistumisen tasosta. 

Kuten yllä nähdään on mahdollisten mitattavien asioiden määrä suuri. Oleellista onkin tunnistaa jossain määrin etukäteen mitä kannattaa ja on mielekästä tutkia. Esiselvitysten perusteella voidaan sitten arvioida tarkemmin mitkä alueet mahdollisesti tarvitsevat seikkaperäisempää tutkimusta. Lisäksi korostaisin, että vaikka monia asioita voidaankin mitata, niin on hyvä ymmärtää, että mittaustulosten tulkinnassa tulee olla tarkkana koska suoraa kausaliteettia on monesti vaikea osoittaa johtuen eri osa-alueiden keskinäisistä riippuvuuksista. Laaja-alainen, holistinen ja osallistava selvitys kuitenkin antaa paremman pohjan päätöksenteolle verrattuna yksittäisen ihmisen tai pienen työryhmän näkemykseen, selvitystä voidaan käyttää perusteluna investointipäätöksille ja tehtyjen muutosten vaikutuksia voidaan vertailla myöhemmin. Mittaamisen ei myöskään tule olla itseisarvo vaan nimenomaan apuväline tunnistamaan kehityskohteet ja vastaavasti myös ne asiat, jotka on jo hoidettu hyvin.

Seuraavassa osassa keskityn käsittelemään aihetta konkreettisemmin eli otan kantaa miten ja millainen tuo mittaamisprosessi voisi olla.

Global Service Jam 2011 -Instanthero

Ohessa viikonlopun GSJ11-tapahtuman hedelmiä. Ryhmämme kehitteli mobiilisovellusprotoa, jolla nopeaa ja pientä avuntarvetta tarvitsevat ihmiset ja henkilöt joilla halua ja taitoa auttaa voisivat kohdata helposti ja tehokkaasti. Palvelu hyödyntäisi paikkatietoa ja kiireellisyyden perusteella pyrkisi löytämään sopivat henkilöt mahdollisimman läheltä. Palvelun työnimeksi tuli Instanthero.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Here's this weekends GSJ11-happenings results. Instanthero is mobile app to help people with everyday problems to get help from volunteers with right skills. Service would make use of location (GPS) based information in alerting suitable persons to answer the call. Here's the end result.

Helsinki instanthero small

View more presentations from Timo Ryttäri

Thanks to my team members Manfred & Marcela! It was pleasure to work with you.

Myymälä 2011 - tunnelmia

Myymälä 2011 - messut järjestettiin Helsingin messukeskuksessa 2.-3. maaliskuuta ja kävin itse asiassa molempina päivinä, joskin torstaina vähän lyhyemmän kaavan mukaan. Ajatuksena oli tarkistaa missä vähittäismyynnin osalta mennään, käydä kuuntelemassa muutama kiinnostavalta vaikuttanut luento ja harrastaa siinä sivussa verkostoitumista.

Luentojen osalta kävin kuuntelemassa IKEA:n Andre Schmidtgallia ja markkinoinnista Christian Majgaardia. Parista muusta luennosta jäi osa kiireessä näkemättä, joten niistä en nyt tässä kirjoituksessa sen enempää mainitse.

Schmidtgall esitteli tiiviissä paketissa IKEA:n liiketoimintamallia ja toimintafilosofiaa, mutta mitään uutta ja kovin mullistavaa ei kyllä esityksessä tullut julki. Mieleen jäi lähinnä avoimuuden periaate eli miten markkinoinnissa ja viestinnässä kerrotaan suoraan miksi asiat ovat niin kuin IKEA:ssa ovat eli palvelun taso ja toimintatapa. Schmidtgall tiivisti filosofian lyhyesti:

"You do your part. We do our part. Together we save money."

Kiinnostavin osuus oli, kun kysymysosiossa eräs nainen tiedusteli IKEA:n suhtautumista mobiilitekniikkaan. Vastaus oli tavallaan poliittisesti korrekti eli Schmidtgall kertoi että kokeiluja oli tehty, mutta samalla korosti, että he eivät ole kovin kiinnostuneita ryhtymään pioneereiksi ja että mahdollisten sovellusten tulisi keskeisesti parantaa asiakaskokemusta sen sijaan että sovellus jäisi tekniseksi kuriositeetiksi.

Christian Majgaardin esitys oli onnekseni sitten hiukan avartavampi. Hän toi esityksessään hyvin esille markkinoinnin aseman muutoksen viimeisten 10-15 ajalta ja netin vaikutuksen toimintatapoihin avaten myös perspektiiviä tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä muuten tuotiin esille jälleen designin strateginen asema ja arvostus eli hän haluaisi nähdä markkinoinin edustajia johtoryhmissä. Niin kuin varmaan muutkin oman designalansa edustajat...

Kiinnostavin tarina liittyi Legon markkinointiin, josta hän kertoi oivan esimerkin asiakaslähtöisestä ongelmanratkaisusta. Legolandia oli kehitetty pitkään tekemällä haastatteluja poistumisportilla ja näin kartoitettu kävijäkokemusta. Haastatteluja kertyi tuhansia, mutta todellinen ongelma lopulta ratkesi siten, että eräs hänen tuttavansa, perheen äiti, oli todennut Legoland-keikan jälkeen ettei ikinä suostu samaan uudelleen. Ja asia oli jäänyt vaivaamaan Majgaardia, kun asioiden parantamiseksi oli kuitenkin tehty jo paljon työtä.

Majgaard tajusi, että huvipuistoretki on itse asiassa aika stressaavaa vanhemmille, kun perheen sisällä on aivan eri intressit kohteeseen päästäessä. Vanhemmat monesti viihtyisivät pöydän ääressä virvokkeita nauttien kun lapset taas haluaisivat touhuta ja kiertää koko ajan. Vanhemmat eivät kuitenkaan mielellään päästä tenaviaan ihan vapaasti singahtelemaan vaikka alue olisikin rajoiltaan aidattu, joten syntyy väistämättä kompromissitilanne ja ylimääräistä jännitettä. Ongelma Legolandiassa lopulta ratkaistiin jakamalla huvipuistoalue hallittavan kokoisiin alueisiin. Alueet olivat joko kuuloetäisyyden tai ns. vilkutusetäisyyden kokoisia. Näillä alueilla oli puolestaan sitten mahdollisuus lasten leikkiä ja vanhempien rentoutua. 

Esimerkin voi nähdä joko onnenkantamoisena, loistavana havaintona tai sitten osoituksena palvelumuotoilumenetelmien voimannäytteenä. Tai sitten se oli noita kaikkia.  Esimerkki kuitenkin osoitti miten tärkeää on kartoittaa asiakkaan henkilökohtainen kokemus kokonaisvaltaisesti pelkän välittömän kontekstin ulkopuolelta. Tuhannet portilla tehdyt haastattelut eivät luultavasti koskaan olisi kertoneet tätä yksityiskohtaa huvipuistokokemuksesta, koska tilanne on silloin vielä "päällä".

Muutoin messujen anti oli minulle henkilökohtaisesti hiukan antikliimaksi, koska en kokenut, että esillä olisi ollut mitään poikkeuksellisen innovatiivista. Rehellisyyden nimissä tosin minun on todettava, että erityisesti ravintolapuolen puolivalmisteet ovat varsin vierasta maaperää omasta taustastani lähestyen, kuten myös maksupääteteknologian hienoudet. Tarjolla oli myös kattava valikoima erilaista myymälämarkkinointiin suunnattua näyttötekniikkaa ja sähköistä hinnanmerkintää, mutta niissä ei nähdäkseni kuitenkaan ollut mitään erityisen radikaalia uutta. 

Tässä kuitenkin muutamia palveluita, jotka herättelivät mielenkiintoani. Verkkokauppa oli laajalti esillä ja siitä ehkä kiinnostavinta antia oli Soprano Oyj:n tarjoama Brain.fi - palvelu, joka mahdollistaa kauppiaiden tarjota tuotteitaan myyntiin eri verkkokauppoihin yhden alustan kautta. Toinen kiinnostava yritys oli Audio Riders Oy, joka tuottaa ääniympäristöjä myymälä- ja toimistoympäristöihin. Ambient designin yleistyessä tämän tyyppisen palvelun tarve varmastikin lisääntyy. Valaistuksen osalta Skilux Oy:n demossa oli esillä uutuutena 35W  monimetallivalaisinta vastaava LED-kohdevalaisin. Tuote oli varsin asiallisen näköinen, valon laatu hyvä ja lumeneita näytti silmämääräisesti tulevan luvattu määrä. Ja lukuisat kahvin ja kahvilaitteiden valmistajat tarjosivat keskimäärin erinomaisia makukokemuksia. Kiitoksia vielä jos satutte lukemaan.

Miksi mitata designia?

Yksi keskeisiä asioita, jotka ovat koko urani ajan häirinneet minua valitsemassani ammatissa, sisustusarkkitehtina, on ollut eräänlainen faktojen ja teoreettisen kehyksen puute. Jo opiskellessani olin hivenen epäileväinen kun koko nelivuotisen koulutuksen saattoi selvitä lukemalla n. 10 kirjaa sisältäen opinto-oppaan, ellei omaa motivaatiota ja kiinnostusta löytynyt. Painotus oli siis vahvasti tekemisessä ja erityisesti estetiikassa täydennettynä suomalaisella funktionalismin perinnöllä ja "form follows function"-premissillä. Hauskaahan se useimmiten oli, mutta välillä ei voinut välttyä miettimästä, että keksitäänkö tässä pyörää uudelleen ja uudelleen. Ja se mitä tuosta kuviosta jäi tyystin puuttumaan oli sellaiset seikat kuten kustannuslaskenta, projektin johtaminen/hallinta, oman työn hinnoittelu, rakennusalan käytännöt, juridiikka, asiakkaat, yhteistyökumppanit ja paljon muuta. Yhtenä keskeisenä asiana vastuu suunnittelun sisällöstä, ei siis pelkästään rakennusjuridisesta tai budjettinäkökulmasta vaan että asiakas todella hyötyy tehdystä työstä suhteessa panostukseen.

Tuohon asiaan ei tullut vastausta edes myöhemmin työelämässä.

Niinpä ryhtyessäni viimein reilu vuosi sitten päätoimiseksi yrittäjäksi halusin aiemmasta kokemuksestani poiketen kyetä tarjoamaan asiakkailleni muitakin argumentteja kuin pelkkiä filosofisia latteuksia designin ja estetiikan tarpeellisuudesta tai hiukan itsestään selviä toiminnallisia syy-seuraus-suhteita. Tai sitä pateettisinta:

"Olen tehnyt tätä X vuotta, tiedän että tämä toimii."

Yksi keskeisimpiä tavoitteitani on ollut kehittää menetelmää jolla todentaa, että suunnitteluinvestointi on ja olisi kannattava muutoinkin kun, että rakennustyöt saatiin valmiiksi ja asiakas/käyttäjä tykkäsivät uusista tiloista. Sinänsä siis varmaan hyvä tulos subjektiivisella tasolla, mutta ei liene uutinen, että useimmat tykkäävät uudesta ja kiiltävästä. Varsinkin kun ei ole undo-nappulaa.

Suunnittelua tai oikeastaan siis nimenomaan muotoilua ja designia on pitkälti myyty mielikuvilla, markkinoinnin apuvälineenä ja eräänlaisena liiketoiminnan itseisarvona. Lähes jokaisella yrityksellä on liki pakonomaisesti oltava edes paperilla ns. designstrategia, jotta ei vaikuteta siltä, että oltaisiin jääty kelkasta. Mitattavuutta eli tuottoa, varsinkaan taloudellista, investoinnille ei ole juuri osattu vaatia eikä sitä ole kysymättä osoitettu. Harvoja designin alueita joilla aiheeseen on paneuduttu on markkinointi, sielläkin lähinnä internetmarkkinointiin. Tästä huolimatta desiginille on vaadittu yhä näkyvämpää roolia yritysten toiminnassa. Itse näen mitattavuuden, edes kohtuullisella toleranssilla, keskeisenä tekijänä designin uskottavuuden lisäämisessä kaupallisessa mielessä ja ennenkaikkea siinä, että voidaan todentaa, että design ei ole pelkkää tekemistä tekemisen riemusta.

Ja edellistä ei pidä ymmärtää väärin, etteikö muotoilulla olisi saavutettu paljonkin hyvää ja havaittavia parannuksia, vaan sitä, että muotoilun tuloksia ei ole nimenomaan suhteutettu investointiin ja vaikutukseen (impact). Tästä esimerkkinä  iso toimistoremontti workplace designin menetelmin. Maksaako investointi itsensä takaisin lisääntyneenä tehokkuutena ennenkuin toimintaympäristö pakottaa uuteen muutokseen? Tai  vaikutuksen näkökulmasta kannattaako satsata ennemmin työprosessin suunnitteluun kuin viimeisen päälle toimistoon?

Yksi asia mitä olen aiheeseen paneutumisen seurauksena oppinut on se, että designin merkityksen ja arvon mittaaminen on hyvin vaikeaa. Sitä mitattaisiin jo jos se ei olisi. Siihen liittyy paljon laadullisia suureita ja monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Toistaiseksi kuitenkin haluan uskoa siihen, että mittausmenetelmiä on mahdollista luoda ja omalla kohdallani keskityn muutamaan spesifiin alueeseen sen sijaan että tavoittelisin jonkin sortin designin mittaamisen GUT:tia. Sen jätän mieluusti jollekin akateemikolle.

Alunperin muuten otsikoin tämän "Miten mitata designia?", mutta tästä tuli lopulta alustus sarjalle tekstejä. Seuraavassa osassa on sitten tarkoitus lähteä miettimään tarkemmin mitä ja miten näkökulmia.

Muutama linkki aiheeseen netistä.

http://www.stepinsidedesign.com/STEPMagazine/Article/28782/
http://www.businessweek.com/innovate/content/mar2007/id20070321_775013.htm
http://www.designcouncil.org.uk/about-design/Measuring-design/
http://www.engineering-matters.com/2011/01/engineerings-design-effectiveness/

Workshop esitys

Ohessa lyhyt demo syksyn aikana aloitetusta tuotekehitysprojektista. Työtä riittää vielä melkoisesti ennenkuin kaikki tarvittava on kasassa, mutta motiivi on hyvä ja edistystä tapahtuu.

Workshop esitys

View more presentations from Timo Ryttäri.

Kulttuurin merkityksestä kaupungeille

Ohessa yksi kiinnostava näkökulma kun tässä Helsinkikin valmistautuu 2012 Kulttuuripääkaupunki rientoihin. Erityisesti kun siihen liitetään uutiseen, jossa kerrotaan Helsingin kaupungin ja Guggenheim-museon yhteistyöstä.

Ohessa linkki YLE:n uutiseen: http://bit.ly/gpVQZW

Ja tässä se näkökulma luennon muodossa.


Art Salon | Urbanism | Why Art and the Creative Class will Never Save Cities from Art Basel on Vimeo.

Arkkitehtuurivisualisointeja

Ohessa muutama helsinkiläiselle arkkitehtitoimistolle tekemäni visualisointi viime kesältä.

Kilpailuehdotus Townhouse-arkkitehtuurikilpailuun.

Irkutsk - asuinkerrostalo

Arkkitehti: Juha Huuhtanen

26.4.2012: Muutoksia postaukseen asiakkaan toiveesta.

Design on vakava asia

Tavallaan tuon otsikon kirjoittaminen tuntuu jotenkin oudolta, ikäänkuin nuo sanat vakava ja design eivät kuuluisi samaan kontekstiin.

Mutta tiedän, että asia on juuri noin.

Miksi sitten aloin kirjoittamaan tästä aiheesta johtuu siitä, että parhaillaan lukemastani Vesa Paavolan kirjasta Työpaikan ikuiset myytit,  löytyi kohta, jossa hän kirjoittaa organisaatiomuutokseen liittyen:

"Organisaatioteoriassa käytetään organisaatiorakenteesta sekä termejä structure että design. Edellinen kuulostaa jo äänneasultaan kovemmalta, saksalaisen tehokkaalta ja sotilaallisen järjestelmälliseltä. Jälkimmäinen puolestaan kuulostaa pehmeältä ja taiteelliselta..."

Ja lopettaa kappaleen ironisoiden:

"... jos organisaatiomuutoksen kohteeksi on välttämättä jouduttava, niin olkoon sitten design. Ehkä joku vielä keksii ruveta puhumaan organisaation stailaamisesta tai tuunaamisesta."

Tuo kohta herätti minut miettimään designin ymmärrystä ja uskottavuutta, sillä tuolla tavoinhan design nähdään. Massamedian silmissä design käsitetään usein vain ulkonäöksi eli sympaattisen tai jännän näköisiä esineitä, sisustellaan nätisti, graafisesti vakuuttavia webbisivuja, katu-uskottavan näköisiä julisteita, kallista elitismiä, hienoja lehtikuvia, designilla pehmennettyä jotain "kovaa" kuten teknisiä hilavitkuttimia... Kaiken kaikkiaan design on siis jotain ekstraa, loppusilaus tai usein jotain-ei-niin-välttämätöntä. Eikä ainakaan niin vakavaa.

Kontrasti on melkoinen jos asiaa katsoo designalan kirjallisuuden tai toimijoiden näkökulmasta. Designilla nähdään yhä laajempi merkitys sen roolin muuttuessa vähitellen vuosikymmenien aikana tuote- ja toimintolähtöisestä muodonannosta ensin osaksi tuotantoprosessia, sitten käyttöliittymäsuunnittelun kautta yhä käyttäjä- ja kuluttujalähtöisemmäksi palveluksi. Nyt ollaan seuraavassa murrosvaiheessa designajattelun (design thinking) ja palvelusuunnittelun kautta jossa todelliset loppukäyttäjät integroidaan itse suunnitteluprosessiin erilaisten ns. co-creation menetelmien kautta. Toisin sanoen design käsitteenä on laajentunut läpäisemään koko yhteiskunnan rakenteet tavaroista palveluihin jopa hallintoon.

Ja ironista kyllä molemmat yllä mainitut asiat ovat arkitodellisuutta samaan aikaan. Miten siis voi olla, että designala, johon muuten kuuluu myös viestinnänkin ammattilaisia, ovat epäonnistuneet oman työnsä luonteen esille tuomisessa niin pahoin, että julkinen kuva on sitä mitä yllä esitin? Toki sitä pitää katsoa peiliinkiin siltä osin, että muotoilun maailmassakaan ei ole ole varsinaisesti "syljetty mukiin" mitä tulee huomiotalouteen. Siitä oivina esimerkkeinä varsin vahva alalla vallitseva henkilöityminen ja ns. starchitects-ilmiö. Tämä siis siitä huolimatta, että todellinen prosessi tuotteen, rakennuksen tms. takana on usein jonkin tasoisen ryhmätyön tulosta. Mutta taustalta löytyy myös historian painolastia menneiden aikojen suurista muotoilijoista puolimyyttisinä yksinäisinä puurtajina ja toisaalta lehdet myyvät paremmin kun otsikointi saadaan henkilöityä yhteen persoonaan. Ihmisiä kun nyt vain kiinnostaa toiset ihmiset.

No siihen vakavaan puoleen. Miksikö design on vakava asia? Kuten totesin, niin se on läsnä koko ajan eri muodoissaan. Joskus se on onnistunutta ja valitettavan usein ei, jos puhutaan arkipäivästä. Tietokoneet toimivat arvaamattomasti, kannu valuttaa pöydälle, toimistossa on meluisaa eikä töistä tule mitään. Ja kaikki tuo liittyy designiin, vaikka spesifi syy olisikin huonossa standardoinnissa, kehnossa työsuoritteessa, puutteellisessa laadunvalvonnassa tai todellakin huonossa suunnittelussa. Toimimattomuus eri muodoissaan pohjimmiltaan maksaa menetetyn ajan muodossa tai pahimmillaan aiheuttaa inhimillistä kärsimystä esim. terveydenhuollossa.

Design on muista suunnittelun aloista, kuten insinööritieteistä poiketen, mielletty ihmislähtöisemmäksi ja  osaksi ns. kulttuurialoja, vaikka suuri osa työstä tehdään teollisuuden ja rakentamisen parissa. Asiakas- ja käyttäjälähtöisyys on ollut pitkään hallitseva suunnittelun lähtökohta, mutta se on monesti ollut tulkinnaltaan utilitaristinen keskittyen yksittäisiin toimintoihin tai tuotteisiin ennemmin kuin käyttäjän kokonaiskokemukseen.

Design thinking uudistaa suunnittelua ennenkaikkea siinä, että sen keskeinen lähtökohta on pohjimmiltaan ihminen, ei kuluttuja, segmentti tai tuotantoteolliset parametrit. Toki nuo käsitteet kuuluvat suunnittelun kokonaisprosessiin, mutta nimenomaan ihmisen suhde, toiminta ja kokemus suunniteltavaan asiaan määrittelee sen parametrit. Yksilöiden ja pienryhmien käyttäytymisen seuraaminen ja osallistaminen eri menetelmin antaa projektin kehittämiseen näkökulmia, joita ns. kvantitatiivisillä menetelmillä on mahdoton havaita. Prosessiin kuuluu myös perinteisiä menetelmiä sallivampi ote pääteeman ulkopuolella liikkumiseen aidosti uusien näkökulmien ja innovaatioiden tavoittamiseksi. Tämä yhdistettynä perinteisiin suunnittelumenetelmiin materiaalien, tuotannon ja elinkaaren optimointiin takaa lopputuloksena merkityksellisempiä ja tarkoituksenmukaisempia palveluita ja tuotteita.

Hyvänä esimerkkinä edellisestä palvelun osalta voidaan pitää Englannissa, Sunderlandissä toteutettua Make it work-pilottiprojektia pitkäaikaistyöttömien tai työkyvyttömyyseläkkeelle ajautuneiden työllistämiseksi. Design thinking - lähestymisen ja palvelusuunnittelumenetelmien avulla Sunderlandin kaupunki sai tehostettua työllistymistä siinä määrin, että 1000 ihmistä on saatu tehokkaamman avun piiriin ja heistä 275 on työllistynyt. Englannin valtion mukaan työllistämiseen on kannattavaa investoida jopa 62000£, kun toteutun projektin puitteissa kustannukseksi jäi alle 5000£. Tarkemmat tiedot löytyvät linkistä.

Lyhyest siis loppukaneettina:


Enemmän laatua ja määrää vähemmillä resursseilla. 

Kuvittelisi, että tuosta näkökulmasta joku saattaisi vaikka ottaa designin vakavammin.

Legoja

Ohessa hienoja videoita Legolta.





Katso myös linkki http://www.legoclick.com/

Rautaisannos palvelusuunnittelua

Twitterin välityksellä löytyi erinomainen linkki Ruotsissa järjestetyn ServDes2010-konfrenssin esitelmiin ja workshoppeihin.

Vimeo.com/servdes2010

Esitelmien aiheet vaihtelevat teoriasta menetelmiin ja sosiaalisista teemoista aina rahoitusalan sovelluksiin.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Thanks to WENOVSKI for retweeting GeorgeJulian's link.