Yksi keskeisiä asioita, jotka ovat koko urani ajan häirinneet minua valitsemassani ammatissa, sisustusarkkitehtina, on ollut eräänlainen faktojen ja teoreettisen kehyksen puute. Jo opiskellessani olin hivenen epäileväinen kun koko nelivuotisen koulutuksen saattoi selvitä lukemalla n. 10 kirjaa sisältäen opinto-oppaan, ellei omaa motivaatiota ja kiinnostusta löytynyt. Painotus oli siis vahvasti tekemisessä ja erityisesti estetiikassa täydennettynä suomalaisella funktionalismin perinnöllä ja "form follows function"-premissillä. Hauskaahan se useimmiten oli, mutta välillä ei voinut välttyä miettimästä, että keksitäänkö tässä pyörää uudelleen ja uudelleen. Ja se mitä tuosta kuviosta jäi tyystin puuttumaan oli sellaiset seikat kuten kustannuslaskenta, projektin johtaminen/hallinta, oman työn hinnoittelu, rakennusalan käytännöt, juridiikka, asiakkaat, yhteistyökumppanit ja paljon muuta. Yhtenä keskeisenä asiana vastuu suunnittelun sisällöstä, ei siis pelkästään rakennusjuridisesta tai budjettinäkökulmasta vaan että asiakas todella hyötyy tehdystä työstä suhteessa panostukseen.
Tuohon asiaan ei tullut vastausta edes myöhemmin työelämässä.
Niinpä ryhtyessäni viimein reilu vuosi sitten päätoimiseksi yrittäjäksi halusin aiemmasta kokemuksestani poiketen kyetä tarjoamaan asiakkailleni muitakin argumentteja kuin pelkkiä filosofisia latteuksia designin ja estetiikan tarpeellisuudesta tai hiukan itsestään selviä toiminnallisia syy-seuraus-suhteita. Tai sitä pateettisinta:
"Olen tehnyt tätä X vuotta, tiedän että tämä toimii."
Yksi keskeisimpiä tavoitteitani on ollut kehittää menetelmää jolla todentaa, että suunnitteluinvestointi on ja olisi kannattava muutoinkin kun, että rakennustyöt saatiin valmiiksi ja asiakas/käyttäjä tykkäsivät uusista tiloista. Sinänsä siis varmaan hyvä tulos subjektiivisella tasolla, mutta ei liene uutinen, että useimmat tykkäävät uudesta ja kiiltävästä. Varsinkin kun ei ole undo-nappulaa.
Suunnittelua tai oikeastaan siis nimenomaan muotoilua ja designia on pitkälti myyty mielikuvilla, markkinoinnin apuvälineenä ja eräänlaisena liiketoiminnan itseisarvona. Lähes jokaisella yrityksellä on liki pakonomaisesti oltava edes paperilla ns. designstrategia, jotta ei vaikuteta siltä, että oltaisiin jääty kelkasta. Mitattavuutta eli tuottoa, varsinkaan taloudellista, investoinnille ei ole juuri osattu vaatia eikä sitä ole kysymättä osoitettu. Harvoja designin alueita joilla aiheeseen on paneuduttu on markkinointi, sielläkin lähinnä internetmarkkinointiin. Tästä huolimatta desiginille on vaadittu yhä näkyvämpää roolia yritysten toiminnassa. Itse näen mitattavuuden, edes kohtuullisella toleranssilla, keskeisenä tekijänä designin uskottavuuden lisäämisessä kaupallisessa mielessä ja ennenkaikkea siinä, että voidaan todentaa, että design ei ole pelkkää tekemistä tekemisen riemusta.
Ja edellistä ei pidä ymmärtää väärin, etteikö muotoilulla olisi saavutettu paljonkin hyvää ja havaittavia parannuksia, vaan sitä, että muotoilun tuloksia ei ole nimenomaan suhteutettu investointiin ja vaikutukseen (impact). Tästä esimerkkinä iso toimistoremontti workplace designin menetelmin. Maksaako investointi itsensä takaisin lisääntyneenä tehokkuutena ennenkuin toimintaympäristö pakottaa uuteen muutokseen? Tai vaikutuksen näkökulmasta kannattaako satsata ennemmin työprosessin suunnitteluun kuin viimeisen päälle toimistoon?
Yksi asia mitä olen aiheeseen paneutumisen seurauksena oppinut on se, että designin merkityksen ja arvon mittaaminen on hyvin vaikeaa. Sitä mitattaisiin jo jos se ei olisi. Siihen liittyy paljon laadullisia suureita ja monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Toistaiseksi kuitenkin haluan uskoa siihen, että mittausmenetelmiä on mahdollista luoda ja omalla kohdallani keskityn muutamaan spesifiin alueeseen sen sijaan että tavoittelisin jonkin sortin designin mittaamisen GUT:tia. Sen jätän mieluusti jollekin akateemikolle.
Alunperin muuten otsikoin tämän "Miten mitata designia?", mutta tästä tuli lopulta alustus sarjalle tekstejä. Seuraavassa osassa on sitten tarkoitus lähteä miettimään tarkemmin mitä ja miten näkökulmia.
Muutama linkki aiheeseen netistä.
http://www.stepinsidedesign.com/STEPMagazine/Article/28782/
http://www.businessweek.com/innovate/content/mar2007/id20070321_775013.htm
http://www.designcouncil.org.uk/about-design/Measuring-design/
http://www.engineering-matters.com/2011/01/engineerings-design-effectiveness/
torstai 17. helmikuuta 2011
tiistai 1. helmikuuta 2011
Workshop esitys
Ohessa lyhyt demo syksyn aikana aloitetusta tuotekehitysprojektista. Työtä riittää vielä melkoisesti ennenkuin kaikki tarvittava on kasassa, mutta motiivi on hyvä ja edistystä tapahtuu.
tiistai 18. tammikuuta 2011
Kulttuurin merkityksestä kaupungeille
Ohessa yksi kiinnostava näkökulma kun tässä Helsinkikin valmistautuu 2012 Kulttuuripääkaupunki rientoihin. Erityisesti kun siihen liitetään uutiseen, jossa kerrotaan Helsingin kaupungin ja Guggenheim-museon yhteistyöstä.
Ohessa linkki YLE:n uutiseen: http://bit.ly/gpVQZW
Ja tässä se näkökulma luennon muodossa.
Art Salon | Urbanism | Why Art and the Creative Class will Never Save Cities from Art Basel on Vimeo.
Ohessa linkki YLE:n uutiseen: http://bit.ly/gpVQZW
Ja tässä se näkökulma luennon muodossa.
Art Salon | Urbanism | Why Art and the Creative Class will Never Save Cities from Art Basel on Vimeo.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Arkkitehtuurivisualisointeja
perjantai 7. tammikuuta 2011
Design on vakava asia
Tavallaan tuon otsikon kirjoittaminen tuntuu jotenkin oudolta, ikäänkuin nuo sanat vakava ja design eivät kuuluisi samaan kontekstiin.
Mutta tiedän, että asia on juuri noin.
Miksi sitten aloin kirjoittamaan tästä aiheesta johtuu siitä, että parhaillaan lukemastani Vesa Paavolan kirjasta Työpaikan ikuiset myytit, löytyi kohta, jossa hän kirjoittaa organisaatiomuutokseen liittyen:
"Organisaatioteoriassa käytetään organisaatiorakenteesta sekä termejä structure että design. Edellinen kuulostaa jo äänneasultaan kovemmalta, saksalaisen tehokkaalta ja sotilaallisen järjestelmälliseltä. Jälkimmäinen puolestaan kuulostaa pehmeältä ja taiteelliselta..."
Ja lopettaa kappaleen ironisoiden:
"... jos organisaatiomuutoksen kohteeksi on välttämättä jouduttava, niin olkoon sitten design. Ehkä joku vielä keksii ruveta puhumaan organisaation stailaamisesta tai tuunaamisesta."
Tuo kohta herätti minut miettimään designin ymmärrystä ja uskottavuutta, sillä tuolla tavoinhan design nähdään. Massamedian silmissä design käsitetään usein vain ulkonäöksi eli sympaattisen tai jännän näköisiä esineitä, sisustellaan nätisti, graafisesti vakuuttavia webbisivuja, katu-uskottavan näköisiä julisteita, kallista elitismiä, hienoja lehtikuvia, designilla pehmennettyä jotain "kovaa" kuten teknisiä hilavitkuttimia... Kaiken kaikkiaan design on siis jotain ekstraa, loppusilaus tai usein jotain-ei-niin-välttämätöntä. Eikä ainakaan niin vakavaa.
Kontrasti on melkoinen jos asiaa katsoo designalan kirjallisuuden tai toimijoiden näkökulmasta. Designilla nähdään yhä laajempi merkitys sen roolin muuttuessa vähitellen vuosikymmenien aikana tuote- ja toimintolähtöisestä muodonannosta ensin osaksi tuotantoprosessia, sitten käyttöliittymäsuunnittelun kautta yhä käyttäjä- ja kuluttujalähtöisemmäksi palveluksi. Nyt ollaan seuraavassa murrosvaiheessa designajattelun (design thinking) ja palvelusuunnittelun kautta jossa todelliset loppukäyttäjät integroidaan itse suunnitteluprosessiin erilaisten ns. co-creation menetelmien kautta. Toisin sanoen design käsitteenä on laajentunut läpäisemään koko yhteiskunnan rakenteet tavaroista palveluihin jopa hallintoon.
Ja ironista kyllä molemmat yllä mainitut asiat ovat arkitodellisuutta samaan aikaan. Miten siis voi olla, että designala, johon muuten kuuluu myös viestinnänkin ammattilaisia, ovat epäonnistuneet oman työnsä luonteen esille tuomisessa niin pahoin, että julkinen kuva on sitä mitä yllä esitin? Toki sitä pitää katsoa peiliinkiin siltä osin, että muotoilun maailmassakaan ei ole ole varsinaisesti "syljetty mukiin" mitä tulee huomiotalouteen. Siitä oivina esimerkkeinä varsin vahva alalla vallitseva henkilöityminen ja ns. starchitects-ilmiö. Tämä siis siitä huolimatta, että todellinen prosessi tuotteen, rakennuksen tms. takana on usein jonkin tasoisen ryhmätyön tulosta. Mutta taustalta löytyy myös historian painolastia menneiden aikojen suurista muotoilijoista puolimyyttisinä yksinäisinä puurtajina ja toisaalta lehdet myyvät paremmin kun otsikointi saadaan henkilöityä yhteen persoonaan. Ihmisiä kun nyt vain kiinnostaa toiset ihmiset.
No siihen vakavaan puoleen. Miksikö design on vakava asia? Kuten totesin, niin se on läsnä koko ajan eri muodoissaan. Joskus se on onnistunutta ja valitettavan usein ei, jos puhutaan arkipäivästä. Tietokoneet toimivat arvaamattomasti, kannu valuttaa pöydälle, toimistossa on meluisaa eikä töistä tule mitään. Ja kaikki tuo liittyy designiin, vaikka spesifi syy olisikin huonossa standardoinnissa, kehnossa työsuoritteessa, puutteellisessa laadunvalvonnassa tai todellakin huonossa suunnittelussa. Toimimattomuus eri muodoissaan pohjimmiltaan maksaa menetetyn ajan muodossa tai pahimmillaan aiheuttaa inhimillistä kärsimystä esim. terveydenhuollossa.
Design on muista suunnittelun aloista, kuten insinööritieteistä poiketen, mielletty ihmislähtöisemmäksi ja osaksi ns. kulttuurialoja, vaikka suuri osa työstä tehdään teollisuuden ja rakentamisen parissa. Asiakas- ja käyttäjälähtöisyys on ollut pitkään hallitseva suunnittelun lähtökohta, mutta se on monesti ollut tulkinnaltaan utilitaristinen keskittyen yksittäisiin toimintoihin tai tuotteisiin ennemmin kuin käyttäjän kokonaiskokemukseen.
Design thinking uudistaa suunnittelua ennenkaikkea siinä, että sen keskeinen lähtökohta on pohjimmiltaan ihminen, ei kuluttuja, segmentti tai tuotantoteolliset parametrit. Toki nuo käsitteet kuuluvat suunnittelun kokonaisprosessiin, mutta nimenomaan ihmisen suhde, toiminta ja kokemus suunniteltavaan asiaan määrittelee sen parametrit. Yksilöiden ja pienryhmien käyttäytymisen seuraaminen ja osallistaminen eri menetelmin antaa projektin kehittämiseen näkökulmia, joita ns. kvantitatiivisillä menetelmillä on mahdoton havaita. Prosessiin kuuluu myös perinteisiä menetelmiä sallivampi ote pääteeman ulkopuolella liikkumiseen aidosti uusien näkökulmien ja innovaatioiden tavoittamiseksi. Tämä yhdistettynä perinteisiin suunnittelumenetelmiin materiaalien, tuotannon ja elinkaaren optimointiin takaa lopputuloksena merkityksellisempiä ja tarkoituksenmukaisempia palveluita ja tuotteita.
Hyvänä esimerkkinä edellisestä palvelun osalta voidaan pitää Englannissa, Sunderlandissä toteutettua Make it work-pilottiprojektia pitkäaikaistyöttömien tai työkyvyttömyyseläkkeelle ajautuneiden työllistämiseksi. Design thinking - lähestymisen ja palvelusuunnittelumenetelmien avulla Sunderlandin kaupunki sai tehostettua työllistymistä siinä määrin, että 1000 ihmistä on saatu tehokkaamman avun piiriin ja heistä 275 on työllistynyt. Englannin valtion mukaan työllistämiseen on kannattavaa investoida jopa 62000£, kun toteutun projektin puitteissa kustannukseksi jäi alle 5000£. Tarkemmat tiedot löytyvät linkistä.
Lyhyest siis loppukaneettina:
Enemmän laatua ja määrää vähemmillä resursseilla.
Kuvittelisi, että tuosta näkökulmasta joku saattaisi vaikka ottaa designin vakavammin.
Mutta tiedän, että asia on juuri noin.
Miksi sitten aloin kirjoittamaan tästä aiheesta johtuu siitä, että parhaillaan lukemastani Vesa Paavolan kirjasta Työpaikan ikuiset myytit, löytyi kohta, jossa hän kirjoittaa organisaatiomuutokseen liittyen:
"Organisaatioteoriassa käytetään organisaatiorakenteesta sekä termejä structure että design. Edellinen kuulostaa jo äänneasultaan kovemmalta, saksalaisen tehokkaalta ja sotilaallisen järjestelmälliseltä. Jälkimmäinen puolestaan kuulostaa pehmeältä ja taiteelliselta..."
Ja lopettaa kappaleen ironisoiden:
"... jos organisaatiomuutoksen kohteeksi on välttämättä jouduttava, niin olkoon sitten design. Ehkä joku vielä keksii ruveta puhumaan organisaation stailaamisesta tai tuunaamisesta."
Tuo kohta herätti minut miettimään designin ymmärrystä ja uskottavuutta, sillä tuolla tavoinhan design nähdään. Massamedian silmissä design käsitetään usein vain ulkonäöksi eli sympaattisen tai jännän näköisiä esineitä, sisustellaan nätisti, graafisesti vakuuttavia webbisivuja, katu-uskottavan näköisiä julisteita, kallista elitismiä, hienoja lehtikuvia, designilla pehmennettyä jotain "kovaa" kuten teknisiä hilavitkuttimia... Kaiken kaikkiaan design on siis jotain ekstraa, loppusilaus tai usein jotain-ei-niin-välttämätöntä. Eikä ainakaan niin vakavaa.
Kontrasti on melkoinen jos asiaa katsoo designalan kirjallisuuden tai toimijoiden näkökulmasta. Designilla nähdään yhä laajempi merkitys sen roolin muuttuessa vähitellen vuosikymmenien aikana tuote- ja toimintolähtöisestä muodonannosta ensin osaksi tuotantoprosessia, sitten käyttöliittymäsuunnittelun kautta yhä käyttäjä- ja kuluttujalähtöisemmäksi palveluksi. Nyt ollaan seuraavassa murrosvaiheessa designajattelun (design thinking) ja palvelusuunnittelun kautta jossa todelliset loppukäyttäjät integroidaan itse suunnitteluprosessiin erilaisten ns. co-creation menetelmien kautta. Toisin sanoen design käsitteenä on laajentunut läpäisemään koko yhteiskunnan rakenteet tavaroista palveluihin jopa hallintoon.
Ja ironista kyllä molemmat yllä mainitut asiat ovat arkitodellisuutta samaan aikaan. Miten siis voi olla, että designala, johon muuten kuuluu myös viestinnänkin ammattilaisia, ovat epäonnistuneet oman työnsä luonteen esille tuomisessa niin pahoin, että julkinen kuva on sitä mitä yllä esitin? Toki sitä pitää katsoa peiliinkiin siltä osin, että muotoilun maailmassakaan ei ole ole varsinaisesti "syljetty mukiin" mitä tulee huomiotalouteen. Siitä oivina esimerkkeinä varsin vahva alalla vallitseva henkilöityminen ja ns. starchitects-ilmiö. Tämä siis siitä huolimatta, että todellinen prosessi tuotteen, rakennuksen tms. takana on usein jonkin tasoisen ryhmätyön tulosta. Mutta taustalta löytyy myös historian painolastia menneiden aikojen suurista muotoilijoista puolimyyttisinä yksinäisinä puurtajina ja toisaalta lehdet myyvät paremmin kun otsikointi saadaan henkilöityä yhteen persoonaan. Ihmisiä kun nyt vain kiinnostaa toiset ihmiset.
No siihen vakavaan puoleen. Miksikö design on vakava asia? Kuten totesin, niin se on läsnä koko ajan eri muodoissaan. Joskus se on onnistunutta ja valitettavan usein ei, jos puhutaan arkipäivästä. Tietokoneet toimivat arvaamattomasti, kannu valuttaa pöydälle, toimistossa on meluisaa eikä töistä tule mitään. Ja kaikki tuo liittyy designiin, vaikka spesifi syy olisikin huonossa standardoinnissa, kehnossa työsuoritteessa, puutteellisessa laadunvalvonnassa tai todellakin huonossa suunnittelussa. Toimimattomuus eri muodoissaan pohjimmiltaan maksaa menetetyn ajan muodossa tai pahimmillaan aiheuttaa inhimillistä kärsimystä esim. terveydenhuollossa.
Design on muista suunnittelun aloista, kuten insinööritieteistä poiketen, mielletty ihmislähtöisemmäksi ja osaksi ns. kulttuurialoja, vaikka suuri osa työstä tehdään teollisuuden ja rakentamisen parissa. Asiakas- ja käyttäjälähtöisyys on ollut pitkään hallitseva suunnittelun lähtökohta, mutta se on monesti ollut tulkinnaltaan utilitaristinen keskittyen yksittäisiin toimintoihin tai tuotteisiin ennemmin kuin käyttäjän kokonaiskokemukseen.
Design thinking uudistaa suunnittelua ennenkaikkea siinä, että sen keskeinen lähtökohta on pohjimmiltaan ihminen, ei kuluttuja, segmentti tai tuotantoteolliset parametrit. Toki nuo käsitteet kuuluvat suunnittelun kokonaisprosessiin, mutta nimenomaan ihmisen suhde, toiminta ja kokemus suunniteltavaan asiaan määrittelee sen parametrit. Yksilöiden ja pienryhmien käyttäytymisen seuraaminen ja osallistaminen eri menetelmin antaa projektin kehittämiseen näkökulmia, joita ns. kvantitatiivisillä menetelmillä on mahdoton havaita. Prosessiin kuuluu myös perinteisiä menetelmiä sallivampi ote pääteeman ulkopuolella liikkumiseen aidosti uusien näkökulmien ja innovaatioiden tavoittamiseksi. Tämä yhdistettynä perinteisiin suunnittelumenetelmiin materiaalien, tuotannon ja elinkaaren optimointiin takaa lopputuloksena merkityksellisempiä ja tarkoituksenmukaisempia palveluita ja tuotteita.
Hyvänä esimerkkinä edellisestä palvelun osalta voidaan pitää Englannissa, Sunderlandissä toteutettua Make it work-pilottiprojektia pitkäaikaistyöttömien tai työkyvyttömyyseläkkeelle ajautuneiden työllistämiseksi. Design thinking - lähestymisen ja palvelusuunnittelumenetelmien avulla Sunderlandin kaupunki sai tehostettua työllistymistä siinä määrin, että 1000 ihmistä on saatu tehokkaamman avun piiriin ja heistä 275 on työllistynyt. Englannin valtion mukaan työllistämiseen on kannattavaa investoida jopa 62000£, kun toteutun projektin puitteissa kustannukseksi jäi alle 5000£. Tarkemmat tiedot löytyvät linkistä.
Lyhyest siis loppukaneettina:
Enemmän laatua ja määrää vähemmillä resursseilla.
Kuvittelisi, että tuosta näkökulmasta joku saattaisi vaikka ottaa designin vakavammin.
tiistai 4. tammikuuta 2011
maanantai 3. tammikuuta 2011
Rautaisannos palvelusuunnittelua
Twitterin välityksellä löytyi erinomainen linkki Ruotsissa järjestetyn ServDes2010-konfrenssin esitelmiin ja workshoppeihin.
Vimeo.com/servdes2010
Esitelmien aiheet vaihtelevat teoriasta menetelmiin ja sosiaalisista teemoista aina rahoitusalan sovelluksiin.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Thanks to WENOVSKI for retweeting GeorgeJulian's link.
Vimeo.com/servdes2010
Esitelmien aiheet vaihtelevat teoriasta menetelmiin ja sosiaalisista teemoista aina rahoitusalan sovelluksiin.
-----------------------------------------------------------------------------------------
Thanks to WENOVSKI for retweeting GeorgeJulian's link.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)