keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Visualisointeja - parihuvila Lumikko
Muutamia tekemiäni visualisointeja parihuvila Lumikosta. Lisätietoja Suomen Laatukoti Remontit Oy.
Mallinnustyö yhteistyössä Suunnittelutsto AIKA - Ark.suunnittelu Arkkitehtitsto Hannu Hiltula Oy
Mallinnustyö yhteistyössä Suunnittelutsto AIKA - Ark.suunnittelu Arkkitehtitsto Hannu Hiltula Oy
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Oivallinen esimerkki
Tässä oivallinen esimerkkiprojekti palvelusuunnittelun käyttämisestä julkisella sektorilla.
-----------------------------------------
Thanks to Andrew at International Service Design Network-group for the link and Design Council for posting this case.
-----------------------------------------
Thanks to Andrew at International Service Design Network-group for the link and Design Council for posting this case.
Palvelusuunnittelun dilemma
Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen määrän erilaisia blogeja ja artikkeleita palvelusuunnitteluun liittyen ja havainnut, että tällä hetkellä kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin kohtaan se palveluna asettuu suhteessa muuhun suunnitteluun (teollinen muotoilu, arkkitehtuuri, viestintä- & graafinen suunnittelu yms.) ja toisaalta miten se limittyy liike-elämän vaatimuksiin ja tarpeisiin. Tämän lisäksi olen toisinaan miettinyt, että mahtaako näillä aloittamillani opinnoilla (tuote- ja palvelusuunnittelu) lopulta olla mitään tekemistä tämän netistä löytyvän service designin kanssa.
Toinen keskeinen asia on, että aiheeseen liittyvä jargon on omiaan etäännyttämään ja lamauttamaan kenet hyvänsä ainakin hetkellisesti ja siinä kohtaa jos missä helposti unohtuu, että palvelusuunnittelun lähtökohta on nimenomaan loppukäyttäjä, ihminen joka viimekädessä hyödyntää palvelua ja/tai tuotetta. Artikkeleissa vilisee termit design thinking (DT), business design, service design, social design, value chain, management strategy, touch point, stakeholder, SOA jne. No hiukan selvennystä löytyy onneksi mm. täältä... Toisinaan artikkeleissa ollaan hyvin konkreettisia ja lähellä ihmistä Post-it lappuineen ja pahvi mock-uppeineen ja toisissa taas tosiaan liidellään management-tasolla ja pohditaan miten design thinking asettuisi yritysstrategiaan ja läpäisisi koko organisaatioketjun.Yhden ironisen käänteen tuo vielä se tosiasia, että palvelusuunnittelua tapahtuu yrityksissä myös tiedostamatta mm. asiakaspalautteeseen reagoinnissa, joskin eroa tiedostettuun suunnitteluprosessiin vertautunee refleksin suhteeseen harkittuun liikkeeseen.
Oma hiomaton näkemykseni aiheesta liikkuu enemmän nimenomaan siellä käytännön tasolla ennemmin kuin pyrkimyksenä soluttautua osaksi johtamisstrategiaa. Eikä tätä siis pidä ymmärtää väärin, etteikö johdon tulisi tiedostaa palvelusuunnittelun arvo ja sen tarjoamat mahdollisuudet, mutta en oikein usko, että palvelusuunnittelijoista on korvaamaan "raakaa" liiketaloudellista osaamista. Ja toisaalta palvelusuunnittelulle orastavana alana on tuskin millään lailla eduksi, jos se muodostuisi viimeisimmäksi liikkeenjohdon konsulttien lypsylehmäksi.
Suhtaudun siis palvelusuunnitteluun toistaiseksi yhtenä kokonaisvaltaisena suunnittelumetodina- ja kokoelmana työkaluja, joilla yritykset ja yhteisöt voivat saada arvokasta inhimillistä tietoa loppukäyttäjän kokemuksesta, mitä aiemmin käytetyillä menetelmillä ei ole saatu ja siten metodi mahdollistaa entistä paremman lisäarvon tuottamisen loppukäyttäjälle. Se voi myös toimia eräänlaisena yhdistävänä tekijänä joka tuo organisaation eri toimijat lähemmäksi toisiaan, kun heidän oma asiantuntemus ja tieto saadaan liitettyä laajempaan ja merkityksellisempään kontekstiin. Näiden ominaisuuksien johdosta metodi voi siis luoda hedelmällisen maaperän aidosti uudenlaiselle tuotekehitysprojektille ja integroimalla palvelusuunnittelun kehitystyökalut osaksi projektia pystytään se pitämään lähellä loppukäyttäjää.
Kehitän parasta aikaa yritykselleni muutamia tuotteita, joihin pyrin yhdistämään palvelusuunnittelun näkökulmia ja menetelmiä, koska näen niiden tarjoavan jotain sellaista mihin en ole törmännyt aiemman työurani puitteissa. Tulee olemaan kiinnostava nähdä millaiseen tulokseen siinä päädyn.
Toinen keskeinen asia on, että aiheeseen liittyvä jargon on omiaan etäännyttämään ja lamauttamaan kenet hyvänsä ainakin hetkellisesti ja siinä kohtaa jos missä helposti unohtuu, että palvelusuunnittelun lähtökohta on nimenomaan loppukäyttäjä, ihminen joka viimekädessä hyödyntää palvelua ja/tai tuotetta. Artikkeleissa vilisee termit design thinking (DT), business design, service design, social design, value chain, management strategy, touch point, stakeholder, SOA jne. No hiukan selvennystä löytyy onneksi mm. täältä... Toisinaan artikkeleissa ollaan hyvin konkreettisia ja lähellä ihmistä Post-it lappuineen ja pahvi mock-uppeineen ja toisissa taas tosiaan liidellään management-tasolla ja pohditaan miten design thinking asettuisi yritysstrategiaan ja läpäisisi koko organisaatioketjun.Yhden ironisen käänteen tuo vielä se tosiasia, että palvelusuunnittelua tapahtuu yrityksissä myös tiedostamatta mm. asiakaspalautteeseen reagoinnissa, joskin eroa tiedostettuun suunnitteluprosessiin vertautunee refleksin suhteeseen harkittuun liikkeeseen.
Oma hiomaton näkemykseni aiheesta liikkuu enemmän nimenomaan siellä käytännön tasolla ennemmin kuin pyrkimyksenä soluttautua osaksi johtamisstrategiaa. Eikä tätä siis pidä ymmärtää väärin, etteikö johdon tulisi tiedostaa palvelusuunnittelun arvo ja sen tarjoamat mahdollisuudet, mutta en oikein usko, että palvelusuunnittelijoista on korvaamaan "raakaa" liiketaloudellista osaamista. Ja toisaalta palvelusuunnittelulle orastavana alana on tuskin millään lailla eduksi, jos se muodostuisi viimeisimmäksi liikkeenjohdon konsulttien lypsylehmäksi.
Suhtaudun siis palvelusuunnitteluun toistaiseksi yhtenä kokonaisvaltaisena suunnittelumetodina- ja kokoelmana työkaluja, joilla yritykset ja yhteisöt voivat saada arvokasta inhimillistä tietoa loppukäyttäjän kokemuksesta, mitä aiemmin käytetyillä menetelmillä ei ole saatu ja siten metodi mahdollistaa entistä paremman lisäarvon tuottamisen loppukäyttäjälle. Se voi myös toimia eräänlaisena yhdistävänä tekijänä joka tuo organisaation eri toimijat lähemmäksi toisiaan, kun heidän oma asiantuntemus ja tieto saadaan liitettyä laajempaan ja merkityksellisempään kontekstiin. Näiden ominaisuuksien johdosta metodi voi siis luoda hedelmällisen maaperän aidosti uudenlaiselle tuotekehitysprojektille ja integroimalla palvelusuunnittelun kehitystyökalut osaksi projektia pystytään se pitämään lähellä loppukäyttäjää.
Kehitän parasta aikaa yritykselleni muutamia tuotteita, joihin pyrin yhdistämään palvelusuunnittelun näkökulmia ja menetelmiä, koska näen niiden tarjoavan jotain sellaista mihin en ole törmännyt aiemman työurani puitteissa. Tulee olemaan kiinnostava nähdä millaiseen tulokseen siinä päädyn.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Design Led Innovation seminaari
Osallistuin viime viikolla 16.11. Culminatum Innovationsin järjestämään Design Led Innovation - seminaariin, jossa käsiteltiin designin merkitystä ja uusia suuntauksia. Puhujina tilaisuuteen oli kutsuttu Dr. Nick Leon (Imperial College London and Royal College of Art), Rama Gheerawo (Helen Hamlyn Centre) ja Onny Eikhaug (Norwegian Design Council).
Pääteemana seminaarissa olivat systemic design ja inclusive design. Termeille on hankala löytää kunnollisia englanninkielisiä määritelmiä saati sitten suomeksi. Alkuun kuitenkin lyhyet kuvaukset niin kuin itse tällä erää nuo termit ymmärrän. Molemmat tietyllä tapaa lähestyvät samaa asiaa, mutta eri näkökulmista. Molempia yhdistää monialaisuus ja korostunut käyttäjäkeskeisyys.
Systemic design eli systeeminen suunnittelu tarkoittaa suunnittelulähestymistä, jossa jonkin ilmeiseltä vaikuttavan ongelman sijaan pyritään ymmärtämään koko tapahtumaketju ja siihen vaikuttuvat osatekijät ja osallistujat. Laaja-alainen, holistinen lähestyminen voi siten paljastaa ongelman syvemmät syyt sekä taustatekijät ja ongelma ratkaistaan muuttamalla prosessia ja sisältä käsin ulkoisen "päälle liimatun" ratkaisun sijaan. Prosessi ohjaa myös siihen liittyvien mahdollisten fyysisten välineiden toteutusta.
Inclusive design, sisällyttävä suunnittelu, on puolestaan suunnittelufilosofia, jossa pyritään suunnittelemaan tuotteita ja palveluita siten, että mahdollisimman suuri ryhmä eri ihmisiä hyötyisi niistä spesifin kohderyhmän sijaan. Ideologia on alunperin lähtöisin tavoitteesta saada vanhukset ja vammaiset paremmin integroitua yhteiskuntaan ja mahdollistaa heidän aktiivisempi osallistuminen, mutta samaa ajatusta voidaan hyödyntää yleisemmällä tasolla eli miten yhdistää ihmisiä yli erilaisten rajojen.
Mikä minua henkilökohtaisesti seminaarin esityksissä eniten inspiroi oli esiteltyjen projektien humaanius, aito pyrkimys parantaa ihmisten elämää niin pienessä kuin suuressa. Ja nyt kaikille kyynikoille sitten tiedoksi, ettei kyse ollut pelkästä hyväntekeväisyydestä vaan skaala tosiaan vaihteli pienistä vanhainkotiprojekteista kansallisiin terveydenhoitouudistuksiin ja suuryritysten kehityshankkeisiin. Varsin terveenä poikkeuksena yleiseen muotoilu- ja suunnittelukeskusteluun, jossa monesti keskitytään lähinnä tuotteiden ulkonäköön tai mediaseksikkyyteen, niin nyt painotus oli vahvasti siinä miten tuote tai palvelu vaikuttaa käyttäjän elämään, mitä se antaa tai mahdollistaa?
Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta formaatti nyt hiukan rajoittaa. Hauskana loppukaneettina kuitenkin muotoilua jonkin verran opiskelleille, että niinkin epäseksikäs nimi kuin Viktor Papanek mainittiin luennon aikana.
Pääteemana seminaarissa olivat systemic design ja inclusive design. Termeille on hankala löytää kunnollisia englanninkielisiä määritelmiä saati sitten suomeksi. Alkuun kuitenkin lyhyet kuvaukset niin kuin itse tällä erää nuo termit ymmärrän. Molemmat tietyllä tapaa lähestyvät samaa asiaa, mutta eri näkökulmista. Molempia yhdistää monialaisuus ja korostunut käyttäjäkeskeisyys.
Systemic design eli systeeminen suunnittelu tarkoittaa suunnittelulähestymistä, jossa jonkin ilmeiseltä vaikuttavan ongelman sijaan pyritään ymmärtämään koko tapahtumaketju ja siihen vaikuttuvat osatekijät ja osallistujat. Laaja-alainen, holistinen lähestyminen voi siten paljastaa ongelman syvemmät syyt sekä taustatekijät ja ongelma ratkaistaan muuttamalla prosessia ja sisältä käsin ulkoisen "päälle liimatun" ratkaisun sijaan. Prosessi ohjaa myös siihen liittyvien mahdollisten fyysisten välineiden toteutusta.
Inclusive design, sisällyttävä suunnittelu, on puolestaan suunnittelufilosofia, jossa pyritään suunnittelemaan tuotteita ja palveluita siten, että mahdollisimman suuri ryhmä eri ihmisiä hyötyisi niistä spesifin kohderyhmän sijaan. Ideologia on alunperin lähtöisin tavoitteesta saada vanhukset ja vammaiset paremmin integroitua yhteiskuntaan ja mahdollistaa heidän aktiivisempi osallistuminen, mutta samaa ajatusta voidaan hyödyntää yleisemmällä tasolla eli miten yhdistää ihmisiä yli erilaisten rajojen.
Mikä minua henkilökohtaisesti seminaarin esityksissä eniten inspiroi oli esiteltyjen projektien humaanius, aito pyrkimys parantaa ihmisten elämää niin pienessä kuin suuressa. Ja nyt kaikille kyynikoille sitten tiedoksi, ettei kyse ollut pelkästä hyväntekeväisyydestä vaan skaala tosiaan vaihteli pienistä vanhainkotiprojekteista kansallisiin terveydenhoitouudistuksiin ja suuryritysten kehityshankkeisiin. Varsin terveenä poikkeuksena yleiseen muotoilu- ja suunnittelukeskusteluun, jossa monesti keskitytään lähinnä tuotteiden ulkonäköön tai mediaseksikkyyteen, niin nyt painotus oli vahvasti siinä miten tuote tai palvelu vaikuttaa käyttäjän elämään, mitä se antaa tai mahdollistaa?
Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta formaatti nyt hiukan rajoittaa. Hauskana loppukaneettina kuitenkin muotoilua jonkin verran opiskelleille, että niinkin epäseksikäs nimi kuin Viktor Papanek mainittiin luennon aikana.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
maanantai 15. marraskuuta 2010
Vihreää arkkitehtuuria YLE:llä
Katsoin tänään suhteellisen asiallisen TV ohjelman, joka käsittely tulevaisuuden arkkitehtuuria ekologisuuden näkökulmasta. Ohjelman lyhyt kesto ei nyt varsinaisesti salli kovin syväluotavaa analyysiä, mutta mukaan mahtuu vallan asiallisia näkökulmia. Ohjelma on kaksiosainen, joista tänään lähetettiin jälkimmäinen. Ensimmäinen osa näyttäisi löytyvän Yle Areenasta ja sen perusteella myös tuo toinen varmaankin ilmantuu sinne lähiaikoina.
Vihreä kaupunki: Täydellinen ekotalo
Ohjelma on Pasi Toiviaisen toimittama.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)