Design on vakava asia

Tavallaan tuon otsikon kirjoittaminen tuntuu jotenkin oudolta, ikäänkuin nuo sanat vakava ja design eivät kuuluisi samaan kontekstiin.

Mutta tiedän, että asia on juuri noin.

Miksi sitten aloin kirjoittamaan tästä aiheesta johtuu siitä, että parhaillaan lukemastani Vesa Paavolan kirjasta Työpaikan ikuiset myytit,  löytyi kohta, jossa hän kirjoittaa organisaatiomuutokseen liittyen:

"Organisaatioteoriassa käytetään organisaatiorakenteesta sekä termejä structure että design. Edellinen kuulostaa jo äänneasultaan kovemmalta, saksalaisen tehokkaalta ja sotilaallisen järjestelmälliseltä. Jälkimmäinen puolestaan kuulostaa pehmeältä ja taiteelliselta..."

Ja lopettaa kappaleen ironisoiden:

"... jos organisaatiomuutoksen kohteeksi on välttämättä jouduttava, niin olkoon sitten design. Ehkä joku vielä keksii ruveta puhumaan organisaation stailaamisesta tai tuunaamisesta."

Tuo kohta herätti minut miettimään designin ymmärrystä ja uskottavuutta, sillä tuolla tavoinhan design nähdään. Massamedian silmissä design käsitetään usein vain ulkonäöksi eli sympaattisen tai jännän näköisiä esineitä, sisustellaan nätisti, graafisesti vakuuttavia webbisivuja, katu-uskottavan näköisiä julisteita, kallista elitismiä, hienoja lehtikuvia, designilla pehmennettyä jotain "kovaa" kuten teknisiä hilavitkuttimia... Kaiken kaikkiaan design on siis jotain ekstraa, loppusilaus tai usein jotain-ei-niin-välttämätöntä. Eikä ainakaan niin vakavaa.

Kontrasti on melkoinen jos asiaa katsoo designalan kirjallisuuden tai toimijoiden näkökulmasta. Designilla nähdään yhä laajempi merkitys sen roolin muuttuessa vähitellen vuosikymmenien aikana tuote- ja toimintolähtöisestä muodonannosta ensin osaksi tuotantoprosessia, sitten käyttöliittymäsuunnittelun kautta yhä käyttäjä- ja kuluttujalähtöisemmäksi palveluksi. Nyt ollaan seuraavassa murrosvaiheessa designajattelun (design thinking) ja palvelusuunnittelun kautta jossa todelliset loppukäyttäjät integroidaan itse suunnitteluprosessiin erilaisten ns. co-creation menetelmien kautta. Toisin sanoen design käsitteenä on laajentunut läpäisemään koko yhteiskunnan rakenteet tavaroista palveluihin jopa hallintoon.

Ja ironista kyllä molemmat yllä mainitut asiat ovat arkitodellisuutta samaan aikaan. Miten siis voi olla, että designala, johon muuten kuuluu myös viestinnänkin ammattilaisia, ovat epäonnistuneet oman työnsä luonteen esille tuomisessa niin pahoin, että julkinen kuva on sitä mitä yllä esitin? Toki sitä pitää katsoa peiliinkiin siltä osin, että muotoilun maailmassakaan ei ole ole varsinaisesti "syljetty mukiin" mitä tulee huomiotalouteen. Siitä oivina esimerkkeinä varsin vahva alalla vallitseva henkilöityminen ja ns. starchitects-ilmiö. Tämä siis siitä huolimatta, että todellinen prosessi tuotteen, rakennuksen tms. takana on usein jonkin tasoisen ryhmätyön tulosta. Mutta taustalta löytyy myös historian painolastia menneiden aikojen suurista muotoilijoista puolimyyttisinä yksinäisinä puurtajina ja toisaalta lehdet myyvät paremmin kun otsikointi saadaan henkilöityä yhteen persoonaan. Ihmisiä kun nyt vain kiinnostaa toiset ihmiset.

No siihen vakavaan puoleen. Miksikö design on vakava asia? Kuten totesin, niin se on läsnä koko ajan eri muodoissaan. Joskus se on onnistunutta ja valitettavan usein ei, jos puhutaan arkipäivästä. Tietokoneet toimivat arvaamattomasti, kannu valuttaa pöydälle, toimistossa on meluisaa eikä töistä tule mitään. Ja kaikki tuo liittyy designiin, vaikka spesifi syy olisikin huonossa standardoinnissa, kehnossa työsuoritteessa, puutteellisessa laadunvalvonnassa tai todellakin huonossa suunnittelussa. Toimimattomuus eri muodoissaan pohjimmiltaan maksaa menetetyn ajan muodossa tai pahimmillaan aiheuttaa inhimillistä kärsimystä esim. terveydenhuollossa.

Design on muista suunnittelun aloista, kuten insinööritieteistä poiketen, mielletty ihmislähtöisemmäksi ja  osaksi ns. kulttuurialoja, vaikka suuri osa työstä tehdään teollisuuden ja rakentamisen parissa. Asiakas- ja käyttäjälähtöisyys on ollut pitkään hallitseva suunnittelun lähtökohta, mutta se on monesti ollut tulkinnaltaan utilitaristinen keskittyen yksittäisiin toimintoihin tai tuotteisiin ennemmin kuin käyttäjän kokonaiskokemukseen.

Design thinking uudistaa suunnittelua ennenkaikkea siinä, että sen keskeinen lähtökohta on pohjimmiltaan ihminen, ei kuluttuja, segmentti tai tuotantoteolliset parametrit. Toki nuo käsitteet kuuluvat suunnittelun kokonaisprosessiin, mutta nimenomaan ihmisen suhde, toiminta ja kokemus suunniteltavaan asiaan määrittelee sen parametrit. Yksilöiden ja pienryhmien käyttäytymisen seuraaminen ja osallistaminen eri menetelmin antaa projektin kehittämiseen näkökulmia, joita ns. kvantitatiivisillä menetelmillä on mahdoton havaita. Prosessiin kuuluu myös perinteisiä menetelmiä sallivampi ote pääteeman ulkopuolella liikkumiseen aidosti uusien näkökulmien ja innovaatioiden tavoittamiseksi. Tämä yhdistettynä perinteisiin suunnittelumenetelmiin materiaalien, tuotannon ja elinkaaren optimointiin takaa lopputuloksena merkityksellisempiä ja tarkoituksenmukaisempia palveluita ja tuotteita.

Hyvänä esimerkkinä edellisestä palvelun osalta voidaan pitää Englannissa, Sunderlandissä toteutettua Make it work-pilottiprojektia pitkäaikaistyöttömien tai työkyvyttömyyseläkkeelle ajautuneiden työllistämiseksi. Design thinking - lähestymisen ja palvelusuunnittelumenetelmien avulla Sunderlandin kaupunki sai tehostettua työllistymistä siinä määrin, että 1000 ihmistä on saatu tehokkaamman avun piiriin ja heistä 275 on työllistynyt. Englannin valtion mukaan työllistämiseen on kannattavaa investoida jopa 62000£, kun toteutun projektin puitteissa kustannukseksi jäi alle 5000£. Tarkemmat tiedot löytyvät linkistä.

Lyhyest siis loppukaneettina:


Enemmän laatua ja määrää vähemmillä resursseilla. 

Kuvittelisi, että tuosta näkökulmasta joku saattaisi vaikka ottaa designin vakavammin.

Legoja

Ohessa hienoja videoita Legolta.





Katso myös linkki http://www.legoclick.com/

Rautaisannos palvelusuunnittelua

Twitterin välityksellä löytyi erinomainen linkki Ruotsissa järjestetyn ServDes2010-konfrenssin esitelmiin ja workshoppeihin.

Vimeo.com/servdes2010

Esitelmien aiheet vaihtelevat teoriasta menetelmiin ja sosiaalisista teemoista aina rahoitusalan sovelluksiin.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Thanks to WENOVSKI for retweeting GeorgeJulian's link.

Hyvää joulua!

Visualisointeja - parihuvila Lumikko

Muutamia tekemiäni visualisointeja parihuvila Lumikosta. Lisätietoja Suomen Laatukoti Remontit Oy.

Mallinnustyö yhteistyössä Suunnittelutsto AIKA - Ark.suunnittelu Arkkitehtitsto Hannu Hiltula Oy

Oivallinen esimerkki

Tässä oivallinen esimerkkiprojekti palvelusuunnittelun käyttämisestä julkisella sektorilla.

-----------------------------------------

Thanks to Andrew at International Service Design Network-group for the link and Design Council for posting this case.

Palvelusuunnittelun dilemma

Olen viime aikoina lukenut kohtuullisen määrän erilaisia blogeja ja artikkeleita palvelusuunnitteluun liittyen ja havainnut, että tällä hetkellä kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin kohtaan se palveluna asettuu suhteessa muuhun suunnitteluun (teollinen muotoilu, arkkitehtuuri, viestintä- & graafinen suunnittelu yms.) ja toisaalta miten se limittyy liike-elämän vaatimuksiin ja tarpeisiin. Tämän lisäksi olen  toisinaan miettinyt, että mahtaako näillä aloittamillani opinnoilla (tuote- ja palvelusuunnittelu) lopulta olla mitään tekemistä tämän netistä löytyvän service designin kanssa.

Toinen keskeinen asia on, että aiheeseen liittyvä jargon on omiaan etäännyttämään ja lamauttamaan kenet hyvänsä ainakin hetkellisesti ja siinä kohtaa jos missä helposti unohtuu, että palvelusuunnittelun lähtökohta on nimenomaan loppukäyttäjä, ihminen joka viimekädessä hyödyntää palvelua ja/tai tuotetta. Artikkeleissa vilisee termit design thinking (DT), business design, service design, social design, value chain, management strategy, touch point, stakeholder, SOA jne. No hiukan selvennystä löytyy onneksi  mm. täältä... Toisinaan artikkeleissa ollaan hyvin konkreettisia ja lähellä ihmistä Post-it lappuineen ja pahvi mock-uppeineen ja toisissa taas tosiaan liidellään management-tasolla ja pohditaan miten design thinking asettuisi yritysstrategiaan ja läpäisisi koko organisaatioketjun.Yhden ironisen käänteen tuo vielä se tosiasia, että palvelusuunnittelua tapahtuu yrityksissä myös tiedostamatta mm. asiakaspalautteeseen reagoinnissa, joskin eroa tiedostettuun suunnitteluprosessiin vertautunee refleksin suhteeseen harkittuun liikkeeseen.

Oma hiomaton näkemykseni aiheesta liikkuu enemmän nimenomaan siellä käytännön tasolla ennemmin kuin pyrkimyksenä soluttautua osaksi johtamisstrategiaa. Eikä tätä siis pidä ymmärtää väärin, etteikö johdon tulisi tiedostaa palvelusuunnittelun arvo ja sen tarjoamat mahdollisuudet, mutta en oikein usko, että palvelusuunnittelijoista on korvaamaan "raakaa" liiketaloudellista osaamista. Ja toisaalta palvelusuunnittelulle orastavana alana on tuskin millään lailla eduksi, jos se muodostuisi viimeisimmäksi liikkeenjohdon konsulttien lypsylehmäksi.

Suhtaudun siis palvelusuunnitteluun toistaiseksi yhtenä kokonaisvaltaisena suunnittelumetodina- ja kokoelmana työkaluja, joilla yritykset ja yhteisöt voivat saada arvokasta inhimillistä tietoa loppukäyttäjän kokemuksesta, mitä aiemmin käytetyillä menetelmillä ei ole saatu ja siten metodi mahdollistaa entistä paremman lisäarvon tuottamisen loppukäyttäjälle. Se voi myös toimia eräänlaisena yhdistävänä tekijänä joka tuo organisaation eri toimijat lähemmäksi toisiaan, kun heidän oma asiantuntemus ja tieto saadaan liitettyä laajempaan ja merkityksellisempään kontekstiin. Näiden ominaisuuksien johdosta metodi voi siis luoda hedelmällisen maaperän aidosti uudenlaiselle tuotekehitysprojektille ja integroimalla palvelusuunnittelun kehitystyökalut osaksi projektia pystytään se pitämään lähellä loppukäyttäjää.

Kehitän parasta aikaa yritykselleni muutamia tuotteita, joihin pyrin yhdistämään palvelusuunnittelun näkökulmia ja menetelmiä, koska näen niiden tarjoavan jotain sellaista mihin en ole törmännyt aiemman työurani puitteissa. Tulee olemaan kiinnostava nähdä millaiseen tulokseen siinä päädyn.