Ohessa viikonlopun GSJ11-tapahtuman hedelmiä. Ryhmämme kehitteli mobiilisovellusprotoa, jolla nopeaa ja pientä avuntarvetta tarvitsevat ihmiset ja henkilöt joilla halua ja taitoa auttaa voisivat kohdata helposti ja tehokkaasti. Palvelu hyödyntäisi paikkatietoa ja kiireellisyyden perusteella pyrkisi löytämään sopivat henkilöt mahdollisimman läheltä. Palvelun työnimeksi tuli Instanthero.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Here's this weekends GSJ11-happenings results. Instanthero is mobile app to help people with everyday problems to get help from volunteers with right skills. Service would make use of location (GPS) based information in alerting suitable persons to answer the call. Here's the end result.
Thanks to my team members Manfred & Marcela! It was pleasure to work with you.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
torstai 3. maaliskuuta 2011
Myymälä 2011 - tunnelmia
Myymälä 2011 - messut järjestettiin Helsingin messukeskuksessa 2.-3. maaliskuuta ja kävin itse asiassa molempina päivinä, joskin torstaina vähän lyhyemmän kaavan mukaan. Ajatuksena oli tarkistaa missä vähittäismyynnin osalta mennään, käydä kuuntelemassa muutama kiinnostavalta vaikuttanut luento ja harrastaa siinä sivussa verkostoitumista.
Luentojen osalta kävin kuuntelemassa IKEA:n Andre Schmidtgallia ja markkinoinnista Christian Majgaardia. Parista muusta luennosta jäi osa kiireessä näkemättä, joten niistä en nyt tässä kirjoituksessa sen enempää mainitse.
Schmidtgall esitteli tiiviissä paketissa IKEA:n liiketoimintamallia ja toimintafilosofiaa, mutta mitään uutta ja kovin mullistavaa ei kyllä esityksessä tullut julki. Mieleen jäi lähinnä avoimuuden periaate eli miten markkinoinnissa ja viestinnässä kerrotaan suoraan miksi asiat ovat niin kuin IKEA:ssa ovat eli palvelun taso ja toimintatapa. Schmidtgall tiivisti filosofian lyhyesti:
"You do your part. We do our part. Together we save money."
Kiinnostavin osuus oli, kun kysymysosiossa eräs nainen tiedusteli IKEA:n suhtautumista mobiilitekniikkaan. Vastaus oli tavallaan poliittisesti korrekti eli Schmidtgall kertoi että kokeiluja oli tehty, mutta samalla korosti, että he eivät ole kovin kiinnostuneita ryhtymään pioneereiksi ja että mahdollisten sovellusten tulisi keskeisesti parantaa asiakaskokemusta sen sijaan että sovellus jäisi tekniseksi kuriositeetiksi.
Christian Majgaardin esitys oli onnekseni sitten hiukan avartavampi. Hän toi esityksessään hyvin esille markkinoinnin aseman muutoksen viimeisten 10-15 ajalta ja netin vaikutuksen toimintatapoihin avaten myös perspektiiviä tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä muuten tuotiin esille jälleen designin strateginen asema ja arvostus eli hän haluaisi nähdä markkinoinin edustajia johtoryhmissä. Niin kuin varmaan muutkin oman designalansa edustajat...
Kiinnostavin tarina liittyi Legon markkinointiin, josta hän kertoi oivan esimerkin asiakaslähtöisestä ongelmanratkaisusta. Legolandia oli kehitetty pitkään tekemällä haastatteluja poistumisportilla ja näin kartoitettu kävijäkokemusta. Haastatteluja kertyi tuhansia, mutta todellinen ongelma lopulta ratkesi siten, että eräs hänen tuttavansa, perheen äiti, oli todennut Legoland-keikan jälkeen ettei ikinä suostu samaan uudelleen. Ja asia oli jäänyt vaivaamaan Majgaardia, kun asioiden parantamiseksi oli kuitenkin tehty jo paljon työtä.
Majgaard tajusi, että huvipuistoretki on itse asiassa aika stressaavaa vanhemmille, kun perheen sisällä on aivan eri intressit kohteeseen päästäessä. Vanhemmat monesti viihtyisivät pöydän ääressä virvokkeita nauttien kun lapset taas haluaisivat touhuta ja kiertää koko ajan. Vanhemmat eivät kuitenkaan mielellään päästä tenaviaan ihan vapaasti singahtelemaan vaikka alue olisikin rajoiltaan aidattu, joten syntyy väistämättä kompromissitilanne ja ylimääräistä jännitettä. Ongelma Legolandiassa lopulta ratkaistiin jakamalla huvipuistoalue hallittavan kokoisiin alueisiin. Alueet olivat joko kuuloetäisyyden tai ns. vilkutusetäisyyden kokoisia. Näillä alueilla oli puolestaan sitten mahdollisuus lasten leikkiä ja vanhempien rentoutua.
Esimerkin voi nähdä joko onnenkantamoisena, loistavana havaintona tai sitten osoituksena palvelumuotoilumenetelmien voimannäytteenä. Tai sitten se oli noita kaikkia. Esimerkki kuitenkin osoitti miten tärkeää on kartoittaa asiakkaan henkilökohtainen kokemus kokonaisvaltaisesti pelkän välittömän kontekstin ulkopuolelta. Tuhannet portilla tehdyt haastattelut eivät luultavasti koskaan olisi kertoneet tätä yksityiskohtaa huvipuistokokemuksesta, koska tilanne on silloin vielä "päällä".
Muutoin messujen anti oli minulle henkilökohtaisesti hiukan antikliimaksi, koska en kokenut, että esillä olisi ollut mitään poikkeuksellisen innovatiivista. Rehellisyyden nimissä tosin minun on todettava, että erityisesti ravintolapuolen puolivalmisteet ovat varsin vierasta maaperää omasta taustastani lähestyen, kuten myös maksupääteteknologian hienoudet. Tarjolla oli myös kattava valikoima erilaista myymälämarkkinointiin suunnattua näyttötekniikkaa ja sähköistä hinnanmerkintää, mutta niissä ei nähdäkseni kuitenkaan ollut mitään erityisen radikaalia uutta.
Tässä kuitenkin muutamia palveluita, jotka herättelivät mielenkiintoani. Verkkokauppa oli laajalti esillä ja siitä ehkä kiinnostavinta antia oli Soprano Oyj:n tarjoama Brain.fi - palvelu, joka mahdollistaa kauppiaiden tarjota tuotteitaan myyntiin eri verkkokauppoihin yhden alustan kautta. Toinen kiinnostava yritys oli Audio Riders Oy, joka tuottaa ääniympäristöjä myymälä- ja toimistoympäristöihin. Ambient designin yleistyessä tämän tyyppisen palvelun tarve varmastikin lisääntyy. Valaistuksen osalta Skilux Oy:n demossa oli esillä uutuutena 35W monimetallivalaisinta vastaava LED-kohdevalaisin. Tuote oli varsin asiallisen näköinen, valon laatu hyvä ja lumeneita näytti silmämääräisesti tulevan luvattu määrä. Ja lukuisat kahvin ja kahvilaitteiden valmistajat tarjosivat keskimäärin erinomaisia makukokemuksia. Kiitoksia vielä jos satutte lukemaan.
Luentojen osalta kävin kuuntelemassa IKEA:n Andre Schmidtgallia ja markkinoinnista Christian Majgaardia. Parista muusta luennosta jäi osa kiireessä näkemättä, joten niistä en nyt tässä kirjoituksessa sen enempää mainitse.
Schmidtgall esitteli tiiviissä paketissa IKEA:n liiketoimintamallia ja toimintafilosofiaa, mutta mitään uutta ja kovin mullistavaa ei kyllä esityksessä tullut julki. Mieleen jäi lähinnä avoimuuden periaate eli miten markkinoinnissa ja viestinnässä kerrotaan suoraan miksi asiat ovat niin kuin IKEA:ssa ovat eli palvelun taso ja toimintatapa. Schmidtgall tiivisti filosofian lyhyesti:
"You do your part. We do our part. Together we save money."
Kiinnostavin osuus oli, kun kysymysosiossa eräs nainen tiedusteli IKEA:n suhtautumista mobiilitekniikkaan. Vastaus oli tavallaan poliittisesti korrekti eli Schmidtgall kertoi että kokeiluja oli tehty, mutta samalla korosti, että he eivät ole kovin kiinnostuneita ryhtymään pioneereiksi ja että mahdollisten sovellusten tulisi keskeisesti parantaa asiakaskokemusta sen sijaan että sovellus jäisi tekniseksi kuriositeetiksi.
Christian Majgaardin esitys oli onnekseni sitten hiukan avartavampi. Hän toi esityksessään hyvin esille markkinoinnin aseman muutoksen viimeisten 10-15 ajalta ja netin vaikutuksen toimintatapoihin avaten myös perspektiiviä tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä muuten tuotiin esille jälleen designin strateginen asema ja arvostus eli hän haluaisi nähdä markkinoinin edustajia johtoryhmissä. Niin kuin varmaan muutkin oman designalansa edustajat...
Kiinnostavin tarina liittyi Legon markkinointiin, josta hän kertoi oivan esimerkin asiakaslähtöisestä ongelmanratkaisusta. Legolandia oli kehitetty pitkään tekemällä haastatteluja poistumisportilla ja näin kartoitettu kävijäkokemusta. Haastatteluja kertyi tuhansia, mutta todellinen ongelma lopulta ratkesi siten, että eräs hänen tuttavansa, perheen äiti, oli todennut Legoland-keikan jälkeen ettei ikinä suostu samaan uudelleen. Ja asia oli jäänyt vaivaamaan Majgaardia, kun asioiden parantamiseksi oli kuitenkin tehty jo paljon työtä.
Majgaard tajusi, että huvipuistoretki on itse asiassa aika stressaavaa vanhemmille, kun perheen sisällä on aivan eri intressit kohteeseen päästäessä. Vanhemmat monesti viihtyisivät pöydän ääressä virvokkeita nauttien kun lapset taas haluaisivat touhuta ja kiertää koko ajan. Vanhemmat eivät kuitenkaan mielellään päästä tenaviaan ihan vapaasti singahtelemaan vaikka alue olisikin rajoiltaan aidattu, joten syntyy väistämättä kompromissitilanne ja ylimääräistä jännitettä. Ongelma Legolandiassa lopulta ratkaistiin jakamalla huvipuistoalue hallittavan kokoisiin alueisiin. Alueet olivat joko kuuloetäisyyden tai ns. vilkutusetäisyyden kokoisia. Näillä alueilla oli puolestaan sitten mahdollisuus lasten leikkiä ja vanhempien rentoutua.
Esimerkin voi nähdä joko onnenkantamoisena, loistavana havaintona tai sitten osoituksena palvelumuotoilumenetelmien voimannäytteenä. Tai sitten se oli noita kaikkia. Esimerkki kuitenkin osoitti miten tärkeää on kartoittaa asiakkaan henkilökohtainen kokemus kokonaisvaltaisesti pelkän välittömän kontekstin ulkopuolelta. Tuhannet portilla tehdyt haastattelut eivät luultavasti koskaan olisi kertoneet tätä yksityiskohtaa huvipuistokokemuksesta, koska tilanne on silloin vielä "päällä".
Muutoin messujen anti oli minulle henkilökohtaisesti hiukan antikliimaksi, koska en kokenut, että esillä olisi ollut mitään poikkeuksellisen innovatiivista. Rehellisyyden nimissä tosin minun on todettava, että erityisesti ravintolapuolen puolivalmisteet ovat varsin vierasta maaperää omasta taustastani lähestyen, kuten myös maksupääteteknologian hienoudet. Tarjolla oli myös kattava valikoima erilaista myymälämarkkinointiin suunnattua näyttötekniikkaa ja sähköistä hinnanmerkintää, mutta niissä ei nähdäkseni kuitenkaan ollut mitään erityisen radikaalia uutta.
Tässä kuitenkin muutamia palveluita, jotka herättelivät mielenkiintoani. Verkkokauppa oli laajalti esillä ja siitä ehkä kiinnostavinta antia oli Soprano Oyj:n tarjoama Brain.fi - palvelu, joka mahdollistaa kauppiaiden tarjota tuotteitaan myyntiin eri verkkokauppoihin yhden alustan kautta. Toinen kiinnostava yritys oli Audio Riders Oy, joka tuottaa ääniympäristöjä myymälä- ja toimistoympäristöihin. Ambient designin yleistyessä tämän tyyppisen palvelun tarve varmastikin lisääntyy. Valaistuksen osalta Skilux Oy:n demossa oli esillä uutuutena 35W monimetallivalaisinta vastaava LED-kohdevalaisin. Tuote oli varsin asiallisen näköinen, valon laatu hyvä ja lumeneita näytti silmämääräisesti tulevan luvattu määrä. Ja lukuisat kahvin ja kahvilaitteiden valmistajat tarjosivat keskimäärin erinomaisia makukokemuksia. Kiitoksia vielä jos satutte lukemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)